Luonto on valmistautunut talven tuloon

Helposti vetäytyi suuni hymyyn, kun tänään löysin metsäretkeltäni suppilovahveroita. Kyllähän niitä varmasti metsässä vielä on, mutta eivät vain ole viime viikkoina enää kohdalle osuneet.

Jaksan myöhäänkin syksyllä olla sienien suhteen toiveikas ja sujautan ennen metsään lähtöä pienen muovipussin taskuuni. Näyttää kannattavan, sillä noin tunnin kävelyn jälkeen silmiini osuivat ensimmäiset isohkot suppilovahverot, jotka olivat saaneet kasvaa kosteassa, tosin lehtien peittämässä, sammalessa ihan rauhassa.

Etsi kuvasta suppilovahverot.

Aikani pyörittyäni olin löytänyt pussin täytteeksi sieniä juuri sen verran kuin reiluun kastikeannokseen tarvitaan. Illemmalla saamme nauttia suppilovahverokastiketta paistettujen kuhafileiden ja paahdettujen juureksien kanssa, nam!

En lakkaa toistamasta, että metsässä käyskentely on kerta toisensa jälkeen ihanan rentouttavaa, oli mikä vuodenaika tai sää tahansa. Raikas, hapekas ilma, hiljaisuus ja luonnon kauneus -  siinä silmä lepää ja mieli rauhoittuu.

Luonto näytti valmistautuneen talven tuloon. Joitakin lintuja pyrähteli siellä täällä, mutta muuten ei eläimien ääniä kuulunut, eikä eläimiä näkynyt.

Puut ja pensaat olivat varistaneet lehtensä lähes kokonaan; vain siellä täällä roikkui muutamia ruskan värittämiä lehtiä.

Sammalmatto jaksaa edelleen loistaa vihreän eri sävyissä, eikä tunnu piittaavan väistämättä lähestyvästä talvesta.

 

Hyvää alkavaa viikkoa!

Syksyn kauneutta ilmassa

En ole ollut mielestäni erityisen syksyihminen, mutta iän myötä huomaan pientä muutosta tapahtuneen.

Syksyn tullen harvenee suurin innostus puuhastella puutarhassa, kun sen sijaan metsä sienineen, marjoineen, ruskan sävyineen ja kaikkine muine kauniine yksityiskohtineen saavat minut liikkeelle aina tilaisuuden tullen.

Vesipisaroiden koristelemat hämähäkinseitit
ovat kiehtovia taideteoksia.

Viime viikonloppuna saimme ihanan mahdollisuuden käydä ystäviemme mökillä. Oli kutkuttavaa lähteä, kun tiesi mm. pääsevänsä paikallisiin metsiin sieniä etsimään.

Satumetsä.

Ystävämme veivät meidät metsään, jossa oli pääosin kuusia ja pehmeän upottavaa sammalta. Metsässä oli myös leveähkö, jyrkkä rinne, jonka alapuolella oli kostea notkelma. Kyseisestä notkelmasta löysimme mahdottoman apajan mustatorvisieniä, joista todisteena myös kuva.

Tässä minun sienisaaliini.

Kaiken kukkuraksi saimme koko sienikasan itsellemme, koska ystäviemme mukaan heillä alkaa olla sieniä jo riittämiin. Kiitollisin mielin otimme toki sienet vastaan, ja täällä kotona olen näitä kymmeniä litroja nyt yrittänyt kuivatella, niin saunan lauteilla kuin kiertoilmauunissakin. Hyvin ovat jo kuivuneet parissa päivässä.

Tyttäret vähän vihjailevat, että joka puolella kotia leijuu nyt sienien haju. Viittaan hymyillen kintaalla, sillä tiedän heidänkin nauttivan niistä sieniruuista, joita tästä sadosta valmistamme.

Kaunis kiitos myös taitavalle kutojalle, Sarille, kauniista sukista, jotka varmasti tulevat lämmittämään metsäretkilläni!

Suuntana sienimetsä

Maltan tuskin odottaa, että pääsemme kohta hyppäämään autoon ja köröttelemään Sipoon suuntaan sienimetsään! Sitä ennen koukataan vielä hakemaan vanhin tytär mukaan.

Olen nyt parina viikonloppuna - ja viikollakin - käynyt sienessä kotimme viereisessä metsässä. Sinne on niin helppo pyörähtää työpäivänkin jälkeen. Ei muuta kuin sivupihan portti auki, niin olet jo metsässä. Tarkemmin ajatellen, se on aika ylellistä.

Eilen löysin taas jonkin verran suppilovahveroita.

Tänään en olekaan menossa yksin, vaan lähden matkaan lähes täydellisessä seurassa. Miten niin lähes? No siten, että mukaan ei lähde ihan koko perhe, sillä nuorimmainen tytär halusi jäädä kotiin. Kaksi kolmesta tyttärestä, aviomies ja minä on kuitenkin jo erinomainen saldo silmäpareja sieniä etsimään.

Ja kun metsäretkelle lähdetään, pakataan mukaan myös asiaankuuluvat eväät (kuten pakattiin silloinkin, kun lapset olivat pieniä). Termarikahvit, vettä, ruisvoileivät ja vähän hedelmiä. Niitä on sitten mukava mutustella, kunhan sopiva paikka löytyy.

 

Lisäksi mukaan pakataan sienikirja, joka auttaa sienien tunnistamisessa tarvittaessa.

 

Kyseinen Sipoon metsäkolkka on tullut meille tutuksi jo ajoista, jolloin lapsetkaan eivät olleet syntyneet. Sinne veri vetää aina uudestaan, sillä metsä on kaunis kuin mikä: kallioista maisemaa, polkuja, lampia, pehmeää sammalta, kuusia ja koivikkoa - ja raitista ilmaa.

Heräisivät jo, niin päästäisiin lähtemään!

Leppoisaa sunnuntaita!

Iloisia löytöjä lähimetsässä

Tänään oli hyvä päivä, sillä tein iloisia löytöjä lähimetsässämme.

Lähdin sienikorin kanssa toiveikkaana etsimään täydennystä eilen löytämiini kantarelleihin. Kävelin noin 300 metriä kotiportilta, mutta yksikään kantarelli ei osunut tänään silmiini.

Sen sijaan löysin kantarellien heimoon kuuluvia herkullisia mustatorvisieniä, jotka kasvoivat noin neliön kokoisella alueella. Näky oli uskomaton, sillä niitä oli paljon! En ollut koskaan aikaisemmin löytänyt mustatorvisieniä tästä metsästä, mikä teki löydöstä vielä iloisemman yllätyksen. 

Kotimatkalla meinasin kompastua - mutta en suinkaan puunjuureen, vaan patjan jousistoon.
Se oli osittain hautautunut maahan, enkä siksi ollut huomannut sitä. Kyseessä oli ilmeisesti lapsen patjan jäänteet, sillä jousiston korkeus oli vain noin metrin.

Kaivoin patjan rangan maasta ja tarkasteltuani sen kunnon tiesin sille löytyvän tärkeän tehtävän kotipihalta. Niinpä lähdin tyytyväisenä kotia kohti jousisto toisessa ja sienikori toisessa kädessä.

Olin myös iloinen, että olin samalla tehnyt ekoteon, sillä näin sain metsäämme edes hieman siistimmäksi. Valitettavasti tähänkin metsään on roudattu jos jotakin romua. En opi ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät voi samalla vaivalla viedä jätteitään niille tarkoitettuihin paikkoihin... murr, murr.

Melkein kotona, joka häämöttää jo puiden takaa.

Jousiston tärkeä tehtävä on toimia keväällä ostamani kärhön tukena. Olin istuttanut kärhön pelkän heinäseipään varaan, joka ei tue kärhöä riittävästi. Nyt kärhö voi vapaasti kieputella itsensä patjan rangan joukkoon. Hauska idea, mutta ei suinkaan oma keksintöni.

Sienet on nyt puhdistettu ja valmiina kuivatettaviksi.
Ihania herkkuja!