Tässä talossa

Tapasin eilen alan naisia: puutarhuri-Ullan ja puistopuutarhuri-Maijan. Viherartesaaniopiskelijana olisin voinut hyödyntää tilaisuuden ja keskittyä tenttaamaan heiltä tarkkaa faktaa puutarha-asioista.

Tämän tapaamisen tarkoitus oli kuitenkin jotain ihan muuta. Olimme tulleet Ullan kanssa katsastamaan Maijan talon ja tilukset. Eikä tämä talo ollutkaan mikä tahansa tusinatuote, vaan vaaleansininen hirsitalo, joka seisoo rinteessä tukevasti graniittisten perustuskiviensä päällä. Siinä se on kestänyt tuulet ja tuiskut jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Maija löysi tämän helmen noin pari vuotta sitten.

Jos jotenkin yritän kuvailla maisemia, joita jo matkalla näimme, niin tuntui (lumesta huolimatta), että olimme saapuneet Toscanaan. Kaikkialla oli joko loivasti kumpuilevia peltoaukeita tai jyrkkiä rinteitä ja kallioita, suoriin riviin istutettuja puukujia sekä kauniita taloja pihapiireineen. Osataan sitä täällä Suomessakin!

Ennen kuin olin päässyt taloon sisälle, tein vielä ihastuneena nopean silmäyksen pihapiirissä. Talon vieressä oli vanha punamullan värinen navetta. Lähimmät naapurit näkyivät, mutta maaseudulla kun ollaan, he olivat sopivan välimatkan päässä. Pihaa ympäröi toisella puolella pelto ja toisella puolella kallioinen metsä.

 

Talon sisällä jatkoimme ihastelevaa huokailua ja taivastelua: Ihanan väriset seinät! Oi, miten kaunis tapetti! Onpa upea kakluuni! Miten vanha tää esine on - itse asiassa, mikä tää on? Voi ei, mahtava ullakko! 

 

 

Talon emäntä kulki innokkaiden vieraidensa edellä, vastaili kysymyksiimme ja esitteli taloaan. Kaikesta näki, että tätä taloa kunnostetaan tyylillä ja vanhaa kunnioittaen.

Erityisesti ihastuin kaikkiin pieniin, vanhoihin tavaroihin. Ne ovat olleet vuosikymmeniä osa tätä taloa. Tällaisina hetkinä toivoo, että kuulisi talon historiasta enemmänkin.

  

 

Ennen kuin hyvästelimme, päätimme, että tänne tullaan vielä kesälläkin. Maija varmisti vielä jälkikäteen, että varmasti tulemme. Hän lähetti tämän kesäisen kuvan. Pystyn hyvin helposti kuvittelemaan, että siinä me istumme ja jatkamme siitä, mihin tällä kerralla jäimme.