Maltan tuskin odottaa, että pääsemme kohta hyppäämään autoon ja köröttelemään Sipoon suuntaan sienimetsään! Sitä ennen koukataan vielä hakemaan vanhin tytär mukaan.
Olen nyt parina viikonloppuna - ja viikollakin - käynyt sienessä kotimme viereisessä metsässä. Sinne on niin helppo pyörähtää työpäivänkin jälkeen. Ei muuta kuin sivupihan portti auki, niin olet jo metsässä. Tarkemmin ajatellen, se on aika ylellistä.
 |
| Eilen löysin taas jonkin verran suppilovahveroita. |
Tänään en olekaan menossa yksin, vaan lähden matkaan lähes täydellisessä seurassa. Miten niin lähes? No siten, että mukaan ei lähde ihan koko perhe, sillä nuorimmainen tytär halusi jäädä kotiin. Kaksi kolmesta tyttärestä, aviomies ja minä on kuitenkin jo erinomainen saldo silmäpareja sieniä etsimään.
Ja kun metsäretkelle lähdetään, pakataan mukaan myös asiaankuuluvat eväät (kuten pakattiin silloinkin, kun lapset olivat pieniä). Termarikahvit, vettä, ruisvoileivät ja vähän hedelmiä. Niitä on sitten mukava mutustella, kunhan sopiva paikka löytyy.
Lisäksi mukaan pakataan sienikirja, joka auttaa sienien tunnistamisessa tarvittaessa.
Kyseinen Sipoon metsäkolkka on tullut meille tutuksi jo ajoista, jolloin lapsetkaan eivät olleet syntyneet. Sinne veri vetää aina uudestaan, sillä metsä on kaunis kuin mikä: kallioista maisemaa, polkuja, lampia, pehmeää sammalta, kuusia ja koivikkoa - ja raitista ilmaa.
Heräisivät jo, niin päästäisiin lähtemään!
Leppoisaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti