Viisi maata

Palasimme Italian-lomaltamme lähes viikko sitten, mutta arjen koitettua on matka tuntunut olevan muisto vain.  Nyt sade vihmoo kodin ikkunoita ja on niin hämärää, että on aika fiilistellä aurinkoisilla lomakuvilla.

Viisi maata, Cinque Terre, on viiden kylän muodostama kokonaisuus, joka sijaitsee Ligurian maakunnassa, länsirannikolla. Se oli ensimmäisen viikkomme ehdoton kohokohta. Kylien nimet ovat  pohjoisesta etelään päin tultaessa Monterosso, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore.

Matkasimme parin päivän majapaikastamme, La Speziasta, paikallisjunalla Vernazzaan. Noin vartin kestävästä junamatkasta suurin osa taittui tunneleissa, mutta ajoittain vilahtivat turkoosi meri, upeat vuorenrinteet ja kirkas auringonpaiste. Välillä näkyi nopea häivähdys vuorenkainalossa tai rinteissä olevista kylistä. Oli lupa odottaa jotakin hienoa!

Kylien väliä voi kulkea nopeasti junalla, hitaammin nautiskellen veneellä tai reippaillen kylien välisiä polkuja pitkin. Helle oli aikamoinen, mutta halusimme kokeilla ainakin yhtä reittiä kävellen eli lähdimme matkaan Vernazzasta kohti Cornigliaa.

Sitä ennen piti ihailla kaunista Vernazzaa niin maan tasalta kuin hieman ylempääkin. Miten puhdas ja turkoosi meri voikaan olla! Pastellinväriset talot olivat kuin suoraan jostakin maalauksesta.

 

Matkaa Vernazzasta Cornigliaan oli noin kolme kilometriä, mutta sen kävelemiseen meni meillä liikkumaan tottuneillekin noin puolitoista tuntia. Alkumatka kiivettiin jyrkkää rinnettä ylös pitkin ikiaikaisia kiviä, jotka muodostivat eräänlaisen portaikon.

Kivikorit tukivat rinteitä.

Reitti oli merkitty puna-valkoisin merkein.

Välillä reitti sukelsi puiden ja pensaiden siimekseen, joten toivottu varjo viilensi mukavasti. Ajoittain taas turkoosi meri välkkyi upeana allamme. Kiireisimmät (tai hyväkuntoisemmat) menivät ohi, ja vastaantulijoita väisteltiin. Ajoittain sai kulkea ihan rauhassa.

Mitä pidemmälle pääsimme, sen mukavammin alkoi sujua, sillä suunta lähti vähitellen hieman alaspäin, ja hetkeksi taas ylöspäin, kunnes lopulta silmiemme eteen avautui uusi kylä, Corniglia.

 

Cornigliassa nautimme ansaitut, huurteiset oluet ja kiertelimme ottamassa valokuvia. Kaunis kylä tämäkin, mutta jostakin syystä pidin Vernazzasta enemmän.

 

Matkamme jatkui vielä junalla kohti viimeistä kylää eli Riomaggiorea. Siinä vaiheessa oli tärkeintä löytää ruokapaikka, sillä nälkä oli kiljuva. Nälkä lähti pasta-aterioilla, jotka olivat italialaisittain maukkaat.

Ruuan jälkeen pyörähdimme vielä katsomassa merenrannalla keikkuvia veneitä ja väistelemässä muita turisteja. Kuumuus alkoi tehdä tehtävänsä, joten oli aika palata junalla majapaikkaamme La Speziaan.

Tässä vaiheessa lomamatkamme oli vasta alussa.