Omakotipuutarha syntyi 1930-luvulla

Kerroin viime vuoden loppupuolella koulussa tehtävästä ryhmätyöstä, jossa saimme tehtäväksemme tutkia ryhmittäin suomalaisen pientalopihan elinkaarta 1930-luvulta tähän päivään.

Kahden naisen työryhmämme Tiina ja minä pääsimme kurkistamaan mielenkiintoiselle 1930-luvulle. Vuosikymmenelle, jolloin omat vanhempani ovat syntyneet.

Puusepäksi valmistunut Tiina sai ymmärrettävästä syystä vapautuksen koulun puutöistä. Kun minä opettelin puutöiden alkeita ja väänsin posket punaisina näyttötutkintona työkalupakkia, Tiina haali jo innoissaan aineistoa kasaan.

Kiitos Tiinan, saimme kasaan kiitettävän määrän materiaalia niin Museovirastosta, Kansallisarkistosta, Marttaliitosta, Berner Oy:stä, Postimuseosta kuin Museokeskus Vapriikistakin. Lähdeaineistoina käytimme kirjallisuutta, aikakauden piha- ja puutarha-alan lehtiä, valokuvia, alan julkaisuja ja internetiä.

Palapeliä.

Ryhmien piti tehdä jokaisen vuosikymmenen osalta omakotipihan kehityskaarta kuvaava juliste sekä kirjallinen raportti. Julisteet ripustamme koulun aulaan näytille huomenna.

1930-lukuva kuvaava julisteemme (koko 70 x 100 cm).

Omakotipuutarha syntyi 1930-luvulla

Kaupunkien teollisuus ja palveluelinkeinot houkuttelivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen suomalaisia uudenlaisiin työpaikkoihin. Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä alkoi maaseutuasumisen rinnalle syntyä uusi ilmiö, omakotitalo.

Omakotitalo määriteltiin virallisesti vuoden 1927 omakotirahastoa koskevissa laissa ja asetuksissa. Omakotitaloksi kutsuttiin yhden tai kahden perheen taloa, joka toimi rakennuttajansa omana asuntona ja johon kuului pieni puutarha.
 

Työväestön omakotitalo

Omakotitalon ja huvilan ero oli pitkään liukuva ja epämääräinen. Omakotitalo oli lähinnä työväestön, huvila porvariston ja kasvavan keskiluokan asumismuoto.

Sama huvila 1930-luvulla ja kesällä 2014.

Puutarhanhoito ei vanhastaan kuulunut suomalaiseen elämäntapaan. Kansa oli pitkään hämmentynyt ylempien yhteiskuntaluokkien hienosti istutetuista ympäristöistä ja suhtautui epäluuloisesti etenkin koristekasveihin.

Puutarhan ympäröimä luonnonläheinen työväestön omakotitalo oli ilmiö, jota pidettiin yhteiskuntarauhan takaajana, sillä omakotiasumisen ja siihen liittyvän puutarhanviljelyn ajateltiin sitovan asukkaansa kotipaikkaansa. Lisäksi sen ajateltiin tuottavan työväestölle elintarvikkeita ja taloudellista hyötyä.

Puutarhaviljelyn tietoisuutta lisättiin mm. mallipuutarhojen ja neuvontatoiminnan avulla. Kansan tietoisuuden lisäännyttyä kasvillisuuden painopiste oli alussa hyötykasvillisuudessa. Sen avulla saatiin oman maan tuotteita ruokapöytään. Vähitellen myös koristekasvien käyttö lisääntyi, sillä pihapiiristä haluttiin tehdä viihtyisä tila, ”ulkoilmaolohuone”.

1930-luvulta tähän päivään

1930-luvulta on kuljettu pitkä matka tähän päivään.  Käytössämme on nykyään erilaisia puutarha-alan työkoneita, työtapoja ja materiaaleja. Kasvivalikoimamme ja tietämyksemme ovat kasvaneet huimin harppauksin.

Kestävä kehitys on tullut osaksi tätä päivää niin paikallisesti kuin globaalisti. Meidän tehtävänämme on pyrkiä säilyttämään luonnon monimuotoisuus ja sopeuttaa toimintamme luonnon kestokykyyn.

Kyseessä on sekä mittavia haasteita että pieniä arjen tekoja, joihin me kaikki, myös tulevat viheralan ammattilaiset, voimme vaikuttaa.

Arkiston uumenissa