Sadonkorjuun aikaan

Olin yhtä hymyä, kun viime viikolla löysin - vain noin viiden metrin päästä kotipihaltamme - kesän ensimmäisen tatin. Ei ihan täydellinen yksilö, mutta komea tatti kuitenkin.

Tatti motivoi minut myös eilen lähimetsään, josta lähdin etsimään kantarelleja. Sanovat, että tänä kesänä niitä olisi erityisen paljon.

Lähimetsämme on puustoltaan kuusivoittoista, mutta kyllä sieltä pieniä koivikkopaikkojakin löytyy. Ja sieltähän ne muutamat kantarellit sitten löytyivätkin. Olipa ihana näky, kun ensimmäinen keltalakki pilkotti heinien seasta!

Metsästä löytyi myös pienen pieniä suppilovahveroiden alkuja.

Myös mustikkasato näyttää olevan tänä vuonna runsas, ainakin meilläpäin. Mustikoita oli metsässä niin paljon, että vaivauduin keräämään vain kosteikkopaikkojen suurimpia yksilöitä.

Kerään mustikat käsin, sillä tavoitteena ei ole määrä, vaan metsän tunnelmasta nauttiminen, niin pitkään kuin mahdollista.

Mustikoista - tai muista tuoreista marjoista - syntyy helppo piirakka. Tässä linkki Dansukkerin ohjeeseen: Kakkukiille. Meillä piirakka on ollut hitti jo monena vuonna!

Pientä satoa saamme myös omalta pihaltamme, vaihtelevasti tosin. Erityistä silmäniloa ovat tuottaneet punaiset viinimarjat, jotka loistavat niin kauniin punaisina ja pullukoina, etten muista tällaista aikaisemmilta vuosilta.

Satoa näyttää tulevan oikein mukavasti myös pakastimeen laitettavaksi. Jäiset viinimarjat ovat kuin karamelleja, joita on mukava imeskellä!

Satorintamalla on ollut myös epämiellyttäviä vastoinkäymisiä. Pieniä etanoita näkyy niin salaatin, papujen kuin lehtikaalinkin kimpussa. Tässä näytteenä lehtikaalin lehti, jonka etanat ovat rei'ittäneet täysin.  Onneksi ihan koko sato ei näiden osalta ole pilalla, mutta valtaosa kuitenkin. Harmillista!

Onneksi saamme edes pientä satoa makeista mansikoista ja sipuleista. Sen sijaan raparperit, yrtit ja tomaatit palkitsevat runsaalla sadolla, mikä saa tällaisen harrastelijakasvattajan tuntemaan suorastaan pientä ylpeyttä.