sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Aamuhetki, päivän paras hetki

Yksi viikonlopun parhaista hetkistä ovat aamun varhaiset tunnit, kun muu perhe vielä nukkuu. Minulle sopii oikein hyvin, kun saan herättyäni puuhastella yksin - vain hiljaisuus seuranani.

Ja ihan paras hetki on, kun lähden ensimmäiseksi pihalle katsomaan, mitä näin aamusta kuuluu kukille, pensaille, kasvimaalle, linnuille, oraville, pörriäisille ja kaikelle muulle, mitä pihapiiriimme sitten kuuluukaan.

Alla kuvatunnelmia tästä aamusta, joka valkeni sattumoisin kauniin aurinkoisena kylmähkön ja sateisen viikon jälkeen.

Tämä kesä on ensimmäinen, kun yritän tosissaan "kasvattaa" tomaattia. Ostin valmiin, pienen taimen, jonka istutin pihan aurinkoisimpaan kohtaan, ja jota olen pitänyt tasaisen kosteana, ja jolle olen ajoittain antanut vähän lannoitteena kanankakkaa. Eikös tällaisia tomaatin kasvatusneuvoja anneta?

Jotain olen onnistunut tekemään oikein, sillä tomaattini tulee tuottamaan satoa ihan mukavasti. Ensimmäinen tomaatti punastelee jo lupaavasti. 
Sain viime syksynä puutarhuri-Tiinalta mansikantaimia, ja taisin kuulla lajikkeenkin, mutta en valitettavasti muista sitä. Mansikat ovat kasvaneet vauhdilla, ja nyt olemme saaneet nauttia ensimmäisistä makeista mansikoista. Sato ei ole vielä kovin runsas, mutta sitäkin maukkaampi. 
Kirjoitin viime vuonna blogissani lahopuuaita-projektistani. Suunnittelin tuolloin, että istutan aidan eteen köynnöksiä. Olen nyt istuttanut kärhöjä, joista alla yksi kuvaesimerkki. Hyvin tuntuvat kärhöt viihtyvän ja maisemoivan heinäseipäiden tukemaa risukasa-aitaani!

Jos lahopuuaita kiinnostaa, löydät tämän tekstin alta linkit aikaisempiin postauksiini.
Kärhöistä vielä puheenollen. Alapuolen kuvassa näkyvän kärhön istutin vanhaa heinäseivästä vasten. Heinäseiväs on taas yksi niistä, joita kävin hankkimassa lahopuuaitaani varten. Kaikki pyritään ottamaan tällä pihalla hyötykäyttöön.
Kurrekin kävi metsän puolelta toivottamassa minulle tänä aamuna hyvät huomenet . Kovasti tarkkaili tekemisiäni, mutta oli samanaikaisesti valppaana juoksemaan omia menojaan.
Seurailin pitkään tätä varsin nopeasti liikkuvaa kotiloa, joka liikkuessaan jätti jälkeensä limavanan. Wikipedian mukaan kotilolla on vahva jalka, jonka aaltomaisten lihassupistusten avulla ne liikkuvat. Hmm... mielenkiintoista, opinpahan näin aamusta jotain uuttakin.
 

2 kommenttia:

  1. Hienosti kypsyvät jo tomaatit siellä! Mansikat ovat herkkua. Meillä kärsivät näistä sateista.

    VastaaPoista
  2. Aina ei sade ole kasveille hyväksi. Harmia teilläpäin. 🙁 Täällä ovat pikkuruiset etanat salaatin ja lehtikaalin kimpussa. Reikiä syntyy.

    VastaaPoista