Keväisen viikonlopun vieraita

Olipa mahtava, aurinkoinen sää, joka sattui sopivasti vappuviikonloppuun. Toivottavasti aurinkoa riitti muillakin paikkakunnilla!

Ihastelin heti herättyäni upeaa säätä ikkunan läpi. Nurmikolla tepasteli västäräkki, jonka jopa minä ilokseni tunnistin. Lintutuntemukseni on nimittäin surkea ja herättää yleensä huvittuneita katseita.

Lintu oli hauska seurattava, ja tuntui mielellään olevan kuvattavana.

Myöhemmin pääsin riehumaan pihahommiin. Aloittelin tekemään pientä kiveysaluetta saunan kuistin edustalle. Juoksentelin kottikärryjen kanssa - milloin hakemassa mursketta tai kivituhkaa ja milloin seulanpääkiviä.

Työn touhu vei mennessään, kunnes tuli aika käydä keräämässä metsästä Ruusa-konnallemme voikukan ja vuohenputken lehtiä. Kyllä meillä on tyytyväinen konna, kun saa taas luonnon omia herkkuja pitkän tauon jälkeen.

Ruusa on yli kolmekymppinen nelivarvaskilpikonna, joka on ollut
meillä reilu 10 vuotta. Kuva viime kesältä.

Olin avaamassa metsän puolen porttia, kun huomasin päivän seuraavan vieraan. Jänis (ööö... vai rusakko?) istui tyynen rauhallisena parin metrin päässä ja puputti kovasti jotakin löytämäänsä makupalaa. Tiedän, että nämä pitkäkorvat eivät ole kovin toivottavia pihavieraita, mutta onneksi oli ainakin tällä kertaa metsän puolella.

Kipaisin nopeasti hakemassa kameran, ja sain kuin sainkin ihan rauhassa kuvata tätäkin vierastamme.

Myöhemmin saimme vielä yhden eläinvieraan, josta en valitettavasti ehtinyt napata kuvaa.

Virittelimme grilliin tulet, ja aloimme paistaa ruuaksi ihanasti marinoitua lihaa.

Arvattavasti lähitienoolle levisi nopeasti herkulliset tuoksut, jotka houkuttelivat kylämme raitteja pitkin tallustelevan kissan kurkkimaan aidan alitse.

Kissa lähti siitä kuitenkin nopeasti maukuen jatkamaan matkaansa, kun huomasi meidät pihassa. Tulikohan sen nenään naapurin grillistä vielä houkuttelevammat tuoksut!