Kaapin kätkemää

Pienimmän makuuhuoneemme takaseinää peittää kaapisto. Sen ovien taakse kätkeytyy mm. tavaroita, joihin liittyy lempeitä muistoja kolmen tyttäremme varhaislapsuuden vuosilta.

Barbit ja niiden puhkipuetut vaatteet. Kukan muotoinen soittorasia. Legoja.

Ella-kirjoja, Mauri Kunnasta, Astrid Lindgreniä - puhumattakaan Kaislikossa suhisee -kirjasta, jota kuunneltiin tarkasti myös C-kasetilta. Koko joukko tarinoita, joilta luettiin iltasaduiksi uudestaan ja uudestaan.

Huvittavinta (korneinta?) lienee, että joukossa on myös muutama Viisikko-kirja. Ne ovat niitä kovakantisia noin 1970-luvun alusta (ikäpolveni muistanee), joita itse luin lapsena innokkaasti. Ovat kulkeneet vuosikymmeniä mukanani, sillä arvelin ehkä omien lapsienikin innostuvan niistä. Mutta ei, eivät innostuneet. Juu, ei - en voi luopua niistä - vieläkään.

Voih, niin se aika vierii... kuopuskin kohta täysi-ikäinen... Omista Viisikko-kirjoistakin parhaat tallessa. Kappas vain! Onpa ikkunassa kauniita kuurankukkia... Pitää ottaa niistä kuva ennen kuin pakkanen lauhtuu. Ajatella, parikymmentä astetta pakkasta edelleen, ja luonto niin kauniina, että!

Hohoi! Herätys!

Niin - herätys! Näinhän siinä kävi. Olin sukeltanut ajatuksissani saman tien asian ytimen viereen, kun alun perin piti vain käydä läpi kaapin kätkemät omat koulumateriaalit. Ja hamstraaja kun olen, niitä oli kertynyt aivan liikaa kahden vuoden viherrakentaja-artesaaniopintojen aikana.

Koska kaapit olivat heti aamutuimaan paljastaneet pölyiset kätkönsä, minua odotti lopulta kahden päivän urakka. Siinä tuli käytyä läpi lasten kamat, korujenvalmistukseen tarvittavat nippelit ja nappelit, verhot, ompelutarvikkeet, askartelulehdet ja tietysti ne koulukamat. Tässä järjestyksessä.

Saldoksi tuli tyhjiä hyllyjä, pari jätesäkillistä tavaraa kierrätyskeskukseen, kaksi isoa kassillista paperia lehtikeräykseen ja pari pussillista - vielä harkinnassa olevaa tavaraa (ei kuitenkaan Viisikko-kirjat) - ullakolle.

Myönnän, että ullakon valinta säilytyspaikaksi oli tässä kohtaa huono veto, mutta yskähtelevästi käyntiin lähtenyt siivousinto ja ajatuksenjuoksu alkoivat kahden päivän jälkeen hiipua.

Ullakon läpikäynti on edessä, väistämättä. Otan kaapin siivoamisen kuivaharjoitteluna, sillä ullakon rojujen siivoamisessa ei taida viikkokaan riittää. Huoh.