Aikamatkalla

Postauksessani Kurkistus vuosikymmenten taa kirjoitin, että saimme tehtäväksemme tutkia ryhmittäin suomalaisen pientalopihan elinkaarta 1930-luvulta tähän päivään.

Teen työparini kanssa tutkimusta 1930-luvusta.

Minulla meni viime viikolla aikaa työkalupakin suunnittelu- ja rakennuspuuhissa, mutta sillä välin työparini Tiina pani jo tuulemaan. Hän on selvittänyt lukuisan joukon erilaisia tietolähteitä ja aineistoja, joita voimme hyödyntää työssämme. Ja aineistoa on paljon!

Museoviraston 36. muistitiedon keruukilpailu

Museovirasto julkaisi aikoinaan kyselylehteä, jossa oli kysymyksiä erilaisista kansankulttuuriin liittyvistä aihepiireistä. Kyselylehteä on lähetetty ns. vastaajaverkostolle ympäri Suomea, ja kysymyksiin tulleet vastaukset ovat arkistoituina Museovirastossa. Kyselyaineistoa on hyödynnetty tutkimuskäytössä.

Yksi tietolähdehelmistä on Museoviraston kysely n:o 36 vuodelta 1990, joka koskee kotipuutarhoja ja kasvimaita. Vastauksia kyselyyn oli tullut peräti noin 27 000 sivua.  Vastaukset ovat suurimmaksi osaksi käsin kirjoitettuja.

Kyselyvihkosessa on kaikkiaan 80 kysymystä, joista monet sisälsivät monta alakysymystä, esimerkiksi kysymys 4:

"Oletteko kasvattanut retikkaa? Miten olette säilyttänyt ja käyttänyt sitä? Mitä juurikasta tarkoittavat räätikkä ja rötkä? Entä oletteko viljellyt tai käyttänyt maa-artisokkaa, palsternakkaa ja selleriä? Miten? Millaista ruokaa olette valmistanut sokerijuurikkaasta?"

Tiina on jo kerran käynyt tutkimassa 1930-lukuun liittyneitä vastauksia. Yhdessä menemme arkiston syövereihin tällä viikolla. Odotan innolla, sillä tämähän on kuin aikamatka menneisyyteen. Vuosikymmenelle, jolloin omat vanhempani ovat syntyneet.

Vanhoja valokuvia

Ystäväperheemme on myös luvannut kaivella vanhaa kuvamateriaalia puutarhasta, josta kirjoitin postauksessa Vanha, lumoava puutarha. Huvila on hankittu perheen käyttöön  vuonna 1938. Mitähän mielenkiintoista sieltä löytyy!

Alla olevat kuvat on kuvattu kesäkuussa 2014.

Ryhmätyön tuloksena tehdään vuosikymmentä kuvaava juliste, sekä lyhyt tiivistelmä muita opiskelijoita varten. Yksi haaste on, miten saada kiteytettyä kokonainen vuosikymmen yhteen julisteeseen.

Tässä pätee kuitenkin varmasti vanha sanonta: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Käsillä tekemisen iloa!

Puutyönäyttönä tehtävä työkalupakki alkaa olla loppusuoralla - enää puuttuu maalaaminen. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, vaikka vähän stressasinkin sen kanssa (Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?).

Tämä päivä meni käytännöllisesti katsoen vielä näytön raporttia kirjoittaessa, sisätiloissa tietysti. Varmaan siksi olo oli iltapäivästä väsynyt ja saamaton.

Eikä siinä mitään, jos välillä on saamaton. Hyvä niin. Muistin kuitenkin jossakin vaiheessa, että kaapin perällä on muovipussillinen kuivia käpyjä, joista voisin tehdä jotakin hyödyllistä. Joutavat jo pois maleksimasta.

Tein käpykranssin. Pohjaa varten vääntelin ensin tukevasta rautalangasta ympyrän.

Koska olen ollut innokas askartelija lapsesta asti, olen tottunut säästämään kaikenlaista askarteluun kelpaavaa tavaraa. Kaivoinkin esille valkoista pakkausmuovia, jonka kieputin rautalangan ympärille. Lopuksi kieputin vielä ohutta rautalankaa muovin tueksi. Pohja oli valmis!

Seuraavaksi otin esille askartelussa korvaamattoman liimapyssyn, jonka avulla kiinnitin kuivuneet kävyt pohjaan kiinni. Ensin tein keskimmäisen kierroksen, jota täydensin kahdella muulla käpyrivillä. Käpyjä ja liimaa kului uskomaton määrä.

Jouduin vielä lopuksi paikkaamaan kranssin aukkokohtia vähän eksoottisemmilla kävyillä, joita olin joskus tuonut joltakin ulkomaanmatkalta. Erilaiset kävyt antoivat samalla pikantin säväyksen kranssille.

Päätin, että kranssi viedään anoppini haudalle. Hänen kuolemastaan tulee tässä kuussa kuluneeksi seitsemän vuotta.

Anoppini oli itsekin innokas käsityöihminen, jolta sujui niin ompelu, askartelu kuin monet muutkin käsityöt. Häneltä jäi muistoksi monia ihania, itsetehtyjä töitä. Mm. nämä hellyttävät nallet vahtivat kotiamme tuulikaapin lipaston päällä!

Lahoava aita

Satuin viime viikolla löytämään pohjattomasta lähteestä eli netistä tietoa lahopuutarhasta, joka vähitellen on alkanut saada jalansijaa myös meillä Suomessa.

Lahoavaa puuta sanotaan olevan Suomen metsissä niin vähän, että suuri joukko lahopuusta riippuvaisia eläin- ja kasvilajeja on uhanalaistunut (Suomen Luonto). Kuulostaa kummalliselle, mutta varmasti näin on.

Lahopuuaita

Miksi en osaltani voisi kantaa korteani kekoon ja perustaa pihallemme lahopuutarhan? Näin auttaisin sekä luontoa että saisin helpotusta omiin pihatöihini.

Erityisesti kiinnostuin lahopuuaidasta, joka tulisi toimimaan pihallamme tilanjakajana. Voisin hyödyntää sen tekemisessä pihan hoidossa syntynyttä puujätettä: risuja, oksia ja muuta puuainesta.

Lahopuuaidan rakentaminen (kuva: Suomen luonnonsuojeluliitto)

Yksi omituisista intohimoistani on pensaiden leikkaaminen, joten meillä on puuainesta enemmän kuin laki sallii. Aidan myötä ei siis olisi enää jokavuotista vaivannäköä puuaineksen silppuamisesta (Risusavotta) tai poiskuljettamisesta!


Tänä kesänä oksajätettä syntyi erityisen paljon,
sillä innostuin hieman uudistamaan pihaamme.

Kotimme viereinen metsä on toiminut väliaikaisena oksien säilytyspaikkana.

Lahopuuaidan perustaminen

Lahopuuaita on suhteellisen helppo perustaa. Tarvitset 1,5 - 2 -metrisiä puutolppia, rautakangen ja lekan sekä pihalla syntynyttä ylijäämäpuuta.

Asenna tolpat noin puolen metrin välein kahteen riviin. Täytä tolppien väli risuilla, oksilla ja muulla puuaineksella. Mukana voi olla järeämpiäkin pöllejä. Vuosien mittaan aita lahoaa ja painuu hiljalleen, mutta päälle laitat taas lisää risuja.

Lahoavan puun myötä saat pihaasi esimerkiksi värikkäitä kääpiä ja hyödyllisiä pölyttäjiä. Lisäksi lahoavan aineksen pieneliöt houkuttelevat mm. lintuja, joille aita tarjoaa sekä suojaa että pesäkoloja.

Ihana, ihana lahopuu

Ne pienet asiat

Kaivelin tänään kaappiani, jossa säilytän kaikenlaista opiskeluun liittyvää materiaalia: muistiinpanoja, oppikirjoja ja lukuisia piha- ja puutarhalehtiä sekä viheralan kirjallisuutta.

Käsiini osui kovakantinen vihko. Vihko on noin parin vuoden takaa, jolloin työsuhteeni päättyminen oli jo varmistunut, kun taas opintojen aloittaminen ei. Elin elämänvaihetta, jossa yksi ovi on sulkeutumassa, mutta toisen avautuminen antoi vielä odottaa. 

Vihko pursuu ajatuksiani ja liimaamiani lehtileikkeitä, joiden avulla yritin hahmottaa elämänvaihettani. Oikea terapiavihko siis!

Yhdelle aukeamalle olin liimannut tekstin "Kuinka pysyä nuorena?" (George Carlin). Muistan, että teksti pysäytti silloin - kuten nytkin - miettimään, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Väitänpä nyt, että jotakin olen tästä jo opiksi ottanut.

"Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat.

Pidä vain iloluontoiset ystävät.
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista,
käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
'Joutilas mieli on paholaisen työkalu.'
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

Nauti pienistä asioista.

Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura, kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen, joka on kanssamme elämämme
loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

Ympäröi itsesi asioilla, joita rakastat.

Olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,
musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
Kotisi on turvapaikkasi.

Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA:
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat henkemme salpautumaan."

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?

Vajaa kaksi vuotta sitten, toimistopöydän ääressä, en olisi arvannut suunnittelevani työkalupakkia pimeänä ja loskaisena marraskuun iltana vuonna 2014.

Enkä vain suunnittelevani, vaan tarkoitus on myös tehdä kyseisen suunnitelman työkalupakki puusta. Olisipa hyvin suunniteltu jo puoliksi tehty, sillä tämä on samalla näyttötutkinto "Tuotteen valmistus käsityönä".

Tekemiselle on varattu aikaa kolme päivää ensi viikolla. "Hyvin riittää.", vakuutteli puutyön ope. "Näinköhän?", mumisin minä. Jos työ jää pahasti kesken, voi näyttö jäädä arvioimattakin.

Kulunut päivä ei mennyt muutenkaan ihan putkeen, joten tämänhetkinen olo on kaikkea muuta kuin valoisasti ensi viikkoon katsova.

Eikä se vähäinen puutyökokemus viime keväältä tunnu nyt missään (Puun tuoksua ja järeitä koneita).

Näin se käy, kun sen osaa. Open taidonnäytteitä.

Äh, ei kai se auta. Tartutaan härkää sarvista ja katsotaan, miten akan käy! Ja kävi, miten kävi, lupaan ottaa työkalupakista (tai sen yrityksestä) kuvan blogiini.

Oksia pyöritellessä

Olen aina tykännyt mustikanvarvuista tehdystä kranssista. Kun on harmaa, sateinen päivä ja metsä vieressä, on juuri oikea päivä tehdä mustikanvarpukranssi.

 

Jos innostuit itsekin, alla ovat kotikutoiset kranssin ohjeet. Huomioithan, että mustikanvarvut kuivuvat sisällä, joten ulko-ovi on kranssille paras paikka. 

Tarvikkeet

Kerää reilusti varpuja (noin sangollinen), jos haluat muhkean kranssin. Tarvitset myös oksasakset ja vihreää rautalankaa.

Helpoimmalla pääset, jos sinulla on kranssia varten pohja, johon varvut kiinnität. Kranssipohja syntyy melkein mistä tahansa taipuisasta, pitkästä luonnonmateriaalista tai paksusta rautalangasta. Itseltäni löytyi valmis, suurehko metalliympyrä, jota hyödynsin.

Ohjeet

Kiinnitä pohjaan mustikanvarpunippuja - nippu kerrallaan, vähän limittäin edellisen kanssa ja aina samalle puolelle. Älä katkaise rautalankaa välillä. Kieputa rautalankaa tiukasti varpunipun ja pohjan ympäri, niin kranssista tulee tukeva.

Leikkaa varvut reilun 10 cm:n mittaisiksi.

Kranssi alkaa muodostua. Käytin varpuja melko reilusti.

Tältä kranssi näyttää kääntöpuolelta.

Tee ripustuslenkki narusta tai rautalangasta.

Kranssi päätyi ulko-ovemme ikkunaan.

 

Innostuin myös kokeilemaan villiviinin oksista tehtyä pohjaa.



Lähti taas lapasesta ja väkersin tätä kranssia aika pitkään.
Joulu tuntuu jo olevan mielessä.

 

Harmaan päivän aurinko

Harmaan päivän aurinko. Sellaiseksi kutsun tätä kauniin keltaista ja hyvää kakkua, jota jostakin syystä nimitetään appelsiini-juustokakuksi. Juustoa siinä ei nimittäin ole nimeksikään. Rahkaa sen sijaan kyllä.

Piristä itseäsi tai vieraitasi ja tee päivääsi oma aurinko.

Appelsiini-rahkakakku

Pohja

175 g Domino-keksejä

50 g voita

Täyte
4 liivatelehteä

1 prk (2,5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta 9%

2 prk (à 200 g) maustettua rahkaa (valkosuklaa-lime tai sitruuna)

1 tl vaniljasokeria 

 

Päälle

2 isoa appelsiinia

2 dl appelsiinitäysmehua

1 dl hyytelösokeria 

 

Koristeeksi

Mintun tai sitruunamelissan lehtiä tai kirsikoita.

Hienonna keksit esimerkiksi monitoimikoneessa. Sulata voi. Yhdistä keksimuru ja voisula. Pohjusta leivinpaperilla 23 - 25 cm:n pinnoitettu irtopohjavuoka. Taputtele keksi-voiseos vuoan pohjalle.

 

Laita liivatteet runsaaseen kylmään veteen pehmenemään.

 

Vatkaa jääkaappikylmä vaniljakastike kovaksi vaahdoksi. Käytä kannumaista vaahdotusastiaa, näin vaahto syntyy nopeammin. Sekoita joukkoon rahka ja vaniljasokeri.

 

Purista liivatteista liotusvesi. Mittaa pieneen kattilaan 1 rkl vettä. Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen, nosta kattila levyltä. Sekoita liivateseos täytteen joukkoon.

 

Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä peitettynä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yli yön.

 

Kun kakku on hyytynyt, lisää päälle kalvottomiksi leikatut appelsiinipalat. Poista myös siemenet.

 

Valmista kiille: Kuumenna appelsiinitäysmehu kattilassa kiehuvaksi. Sekoita joukkoon hyytelösokeri. Anna kiehua 30 sekuntia. Nosta levyltä. Anna jäähtyä hiljalleen sekoitellen pari minuuttia.

 

Lusikoi lämmintä hyytelöseosta kakun ja appelsiinipalojen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 15 minuuttia.

 

Kun kiille on hyytynyt, irrota kakku veitsellä vuoan reunasta. Irrota reuna ja nosta kakku tarjoiluvadille.

 

Koristele ja nauti.