Uutta kohti

Vuosien saatossa perheemme on onnistunut viettämään joulun suhteellisen terveenä, mutta tänä vuonna tuli poikkeus totuttuun.

Sen lisäksi, että oma käteni operoitiin ennen joulua, joutui myös keskimmäinen tyttäremme tapaturmaan harrastuksessaan. Seurauksena nilkan murtuma ja nivelsiteiden revähtäminen. Ja eiku leikkaukseen! Tämän päälle vielä kahden muun tyttären flunssat, niin luvalla sanoen; sairastupahan siitä muodostui.

Joulusta kuitenkin selvittiin kunnialla, joskin tekemisen tahti saattoi olla hieman hitaampi kuin muina vuosina. Voisi todeta, että hyvä niin, sillä joskus on hyvä hiljentää vauhtia - vaikka sitten hieman pakotettuna.

 

Nyt ollaan jo lähes vuoden viimeisessä päivässä. Sää on mukavasti pakkasella, ja maahan on saatu hienoinen lumivaippa.

Talvipäivänseisauskin meni, ja päivät alkavat pidentyä vauhdilla. Alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä.

 

Nyt on myös aika kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette blogiani seuranneet. Olen edelleen iloinen, että uskaltauduin blogin kirjoittajaksi lähes päivälleen kaksi vuotta sitten. Kannustan siihen muitakin.

Toivottakaamme myös vuosi 2016 tervetulleeksi! Tulevalle vuodelle en aio antaa lupauksia, mutta toiveita sitäkin enemmän.

Yksi toive tulkoon heti julkiseksi: kommenttinne sekä palautteenne ovat tärkeitä ja ilahduttavat, joten toivon niitä kernaasti lisää. Ensi vuonna tavataan!