Vierivä kivi ei sammaloidu

Tässä ollaan, matkalla jälleen uutta kohti. Voisi sanoa, että vierivä kivi ei nyt kerta kaikkiaan ehdi sammaloitua. Onhan pari viimeistä vuottani ollut yhtä kokemusta kokemuksen perään. Ei huono.

Viherpuolen hoito- ja rakennustöiden kausi loppui osaltani viime perjantaina, koska määräaikainen työsopimukseni päättyi. Mieli on haikea, ehkä vähän hämmentynytkin, sillä kausi vilahti keväästä syksyyn yllättävän nopeasti.

Sain ihania, uusia työkavereita ja tapasin koko joukon erilaisia asiakkaita. Ja miten upeita pihoja olenkaan kauden aikana päässyt tekemään!

Kausi oli rehellisesti myöntäen tottumattomalle fyysisesti rankka, mistä ovat olleet merkkinä kokonaisvaltainen kropan  lihasten kolotus ja yleinen väsymys. Luulen kuitenkin, että jonkinlaista lihaskunnon kehitystäkin on tapahtunut, mikä on tietysti hyvä asia. Nyt ei sitten vaan saisi päästä repsahtamaan!

"Mitäs nyt meinaat?", on moni kysellyt. No, mitäs... kun on nyt työtön, niin töitähän tässä haetaan ja tarkoitus olisi vielä saadakin. Simple as that.

Ainoa hidaste matkan tässä kohtaa on, että ranneleikkaus sattuu lähiviikoille. Sanovat onneksi rutiinileikkaukseksi, josta pitäisi toipua hyvin työkykyiseksi jälleen.

Kaikilla, joille olen leikkauksesta maininnut, on ainakin joku tuttu, jolle on vastaava leikkaus tehty - onnistuneesti. Yleinen vaiva siis, vai mahtavatko vain tsempata minua?

Katsotaan nyt, mihin se elämä nyt kuljettaa! Odotan mielenkiinnolla. Pysythän edelleen matkassani mukana!