Auton ikkunasta voi bongata ihastuttavia kukkaniittyjä. |
Tänään sain seurata jonkin tovin tätä yrmeän näköistä kaveria. Syystä yrmeänä, sillä onneton taisin pahoittaa syvästi sen mieltä.
Olin hetkeä aiemmin leikannut alas rinteestä nokkospehkon, jonka alta vielä löytyi jotakin rakennuslevyä. Levy lähti roskiin, mutta niin taisi samalla lähteä myös kaverini koti.
Aikansa paikallaan mökötettyään kaivautui lopulta takaisin rinteen suojiin. Hyvä niin!
Alla olevan kuvan ihana näky odotti, kun menimme tänään vielä ajamaan nurmikkoa. Kallion päällä kasvavat ahomansikat tuoksuivat kauas kosteassa ilmassa.
Jos emme olisi olleet piha-alueella, olisin mieluusti maistanut muutaman mansikan. No, maistelen sitten kotipihan mansikoita.
Viime viikolla oli yksi vähän kelju ja samalla raskas työkohde. Leikkasimme lähes kolme metriä korkeaa orapihlaja-aitaa pitkävartisella leikkurilla.
Hiki nousi otsalle, sillä ergonomisesti tehtävä oli haasteellinen. Eivätkä ne aidan lukuisat piikitkään mukaville tuntuneet.
Päivän piristys oli, kun kävimme hörppäämässä kahvikupposet kera muhkean ja uunituoreen korvapuustin. Tuli ihan prinsessaolo, kun (huoltoasemien kahviloihin verraten) kahvit tarjottiin kauniista posliinikupeista.
Saimme santsikupinkin samaan hintaan, joka pullan kanssa maksoi vaivaiset 2,50 euroa. Tällaisen herkkuhetken voit kokea Klaukkalan ihastuttavassa Maalaispuodissa, jonka kanssa samassa tilassa toimii Kirjava puoti.
Hommat jatkuvat huomenna, kun menemme jälleen leikkaamaan aitaa. Tällä kertaa aita leikataan poikkeavasti käsin, eikä aitakaan ole onneksi kovin korkea. Sen jälkeen taas kitketään.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Varmaan melkoinen urakka oli tuo orapihlaja-aita!
VastaaPoistaKyllä oli! Kun oma pituus on alle 160 senttiä, noin 3-metrinen piikikäs aita on todellinen haaste. Siitä kuitenkin selvittiin, mikä tuntui sitten tosi hyvältä. :D
PoistaJaksaa, jaksaa.... =)
VastaaPoistaTää kovasti yrittää! :)
Poista