maanantai 13. heinäkuuta 2015

Päivän piristyksiä

Arki sujuu työn merkeissä, ja lähes joka päivä on tullut ammennettua jotakin uutta oppia tältä alalta. Työtehtävät ovat olleet sopivasti vaihtelevia, ja erilaisten työtä helpottavien apuvälineiden sielunelämä ja käyttö ovat alkaneet tulla vähitellen tutuiksi.
Auton ikkunasta voi bongata ihastuttavia kukkaniittyjä.
Pääsääntöisesti fyysisesti raskaisiin päiviin on sattunut sopivia annoksia piristystä ja sattumia, kunhan on pitänyt aistinsa valppaina.

Tänään sain seurata jonkin tovin tätä yrmeän näköistä kaveria. Syystä yrmeänä, sillä onneton taisin pahoittaa syvästi sen mieltä.
Olin hetkeä aiemmin leikannut alas rinteestä nokkospehkon, jonka alta vielä löytyi jotakin rakennuslevyä. Levy lähti roskiin, mutta niin taisi samalla lähteä myös kaverini koti.

Aikansa paikallaan mökötettyään kaivautui lopulta takaisin rinteen suojiin. Hyvä niin!

Alla olevan kuvan ihana näky odotti, kun menimme tänään vielä ajamaan nurmikkoa. Kallion päällä kasvavat ahomansikat tuoksuivat kauas kosteassa ilmassa.

Jos emme olisi olleet piha-alueella, olisin mieluusti maistanut muutaman mansikan. No, maistelen sitten kotipihan mansikoita.
Viime viikolla oli yksi vähän kelju ja samalla raskas työkohde. Leikkasimme lähes kolme metriä korkeaa orapihlaja-aitaa pitkävartisella leikkurilla.

Hiki nousi otsalle, sillä ergonomisesti tehtävä oli haasteellinen. Eivätkä ne aidan lukuisat piikitkään mukaville tuntuneet.

Päivän piristys oli, kun kävimme hörppäämässä kahvikupposet kera muhkean ja uunituoreen korvapuustin. Tuli ihan prinsessaolo, kun (huoltoasemien kahviloihin verraten) kahvit tarjottiin kauniista posliinikupeista.
Saimme santsikupinkin samaan hintaan, joka pullan kanssa maksoi vaivaiset 2,50 euroa. Tällaisen herkkuhetken voit kokea Klaukkalan ihastuttavassa Maalaispuodissa, jonka kanssa samassa tilassa toimii Kirjava puoti.

Hommat jatkuvat huomenna, kun menemme jälleen leikkaamaan aitaa. Tällä kertaa aita leikataan poikkeavasti käsin, eikä aitakaan ole onneksi kovin korkea. Sen jälkeen taas kitketään.

Hyvää alkanutta viikkoa!

4 kommenttia:

  1. Varmaan melkoinen urakka oli tuo orapihlaja-aita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli! Kun oma pituus on alle 160 senttiä, noin 3-metrinen piikikäs aita on todellinen haaste. Siitä kuitenkin selvittiin, mikä tuntui sitten tosi hyvältä. :D

      Poista