maanantai 13. heinäkuuta 2015

Päivän piristyksiä

Arki sujuu työn merkeissä, ja lähes joka päivä on tullut ammennettua jotakin uutta oppia tältä alalta. Työtehtävät ovat olleet sopivasti vaihtelevia, ja erilaisten työtä helpottavien apuvälineiden sielunelämä ja käyttö ovat alkaneet tulla vähitellen tutuiksi.
Auton ikkunasta voi bongata ihastuttavia kukkaniittyjä.
Pääsääntöisesti fyysisesti raskaisiin päiviin on sattunut sopivia annoksia piristystä ja sattumia, kunhan on pitänyt aistinsa valppaina.

Tänään sain seurata jonkin tovin tätä yrmeän näköistä kaveria. Syystä yrmeänä, sillä onneton taisin pahoittaa syvästi sen mieltä.
Olin hetkeä aiemmin leikannut alas rinteestä nokkospehkon, jonka alta vielä löytyi jotakin rakennuslevyä. Levy lähti roskiin, mutta niin taisi samalla lähteä myös kaverini koti.

Aikansa paikallaan mökötettyään kaivautui lopulta takaisin rinteen suojiin. Hyvä niin!

Alla olevan kuvan ihana näky odotti, kun menimme tänään vielä ajamaan nurmikkoa. Kallion päällä kasvavat ahomansikat tuoksuivat kauas kosteassa ilmassa.

Jos emme olisi olleet piha-alueella, olisin mieluusti maistanut muutaman mansikan. No, maistelen sitten kotipihan mansikoita.
Viime viikolla oli yksi vähän kelju ja samalla raskas työkohde. Leikkasimme lähes kolme metriä korkeaa orapihlaja-aitaa pitkävartisella leikkurilla.

Hiki nousi otsalle, sillä ergonomisesti tehtävä oli haasteellinen. Eivätkä ne aidan lukuisat piikitkään mukaville tuntuneet.

Päivän piristys oli, kun kävimme hörppäämässä kahvikupposet kera muhkean ja uunituoreen korvapuustin. Tuli ihan prinsessaolo, kun (huoltoasemien kahviloihin verraten) kahvit tarjottiin kauniista posliinikupeista.
Saimme santsikupinkin samaan hintaan, joka pullan kanssa maksoi vaivaiset 2,50 euroa. Tällaisen herkkuhetken voit kokea Klaukkalan ihastuttavassa Maalaispuodissa, jonka kanssa samassa tilassa toimii Kirjava puoti.

Hommat jatkuvat huomenna, kun menemme jälleen leikkaamaan aitaa. Tällä kertaa aita leikataan poikkeavasti käsin, eikä aitakaan ole onneksi kovin korkea. Sen jälkeen taas kitketään.

Hyvää alkanutta viikkoa!

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesäretki Tallinnaan

Kävimme vaihteeksi vierailulla Tallinnassa. Tällä kertaa sää osui täydellisesti nappiin, sillä aurinko lämmitti suloisesti koko kuluneen viikonlopun - onneksi myös täällä Suomessa.
Mukavasti lämmittää!
 
 Lauantai-iltana kävimme mieheni kanssa jo vuotuiseksi perinteeksemme muodostuneessa Õllesummerissa eli Tallinnan olutfestivaaleissa.

Laululavan festarissa on lukuisten olutmerkkien, virvokkeiden ja viinien lisäksi tarjolla myös hyviä, vaihtuvia musiikkiesityksiä useilla lavoilla, ruokaa, pienimuotoinen huvipuisto ja muita aktiviteetteja.

Sunnuntaina oli suuntana Tallinna Botaanikaaed eli Tallinnan kasvitieteellinen puutarha, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Keskustan tuntumasta sinne kulkevat bussit 34A ja 38.
 
Samaan reissuun voi yhdistää myös vierailun Tallinnan Teletornissa (TV-torni), joka sijaitsee puutarhan välittömässä läheisyydessä. Sieltä voisi saada hyvän yleissilmäyksen reilu 20-hehtaariseen puutarhaan.
Puutarhan alueella on yli 8000 kasvilajia, joista noin 2000 lajia kasvaa kasvihuoneissa, ja loput puutarhassa. Ihasteltavaa ja kuvattavaa riitti taas yli oman tarpeen!
 
Harmitti jälkeenpäin, ettei lipunmyyjä tullut maininneeksi meille lipun hintaan (5 euroa) kuuluvasta äänioppaasta, josta luin vasta puutarhassa käytyämme. Sen avulla laaja kasvisto olisi tullut piirun verran tutummaksi.
Kasvihuoneiden kasveja...
Ruusuja...
 
 Kurjenpolvia...
 
Iiriksiä...
Ja vielä joukko muita kukkia...
 
 
Jos haluat saada pläjäyksen kukkaloistoa, käy ihmeessä huokailemassa puutarhassa. Voit nauttia alueesta myös yhdistämällä siihen piknikin, johon alue tarjoaa loistavat puitteet.
 
 
Linkkejä:
Tallinnan olutfestivaalit 2015
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha (englanniksi)

torstai 2. heinäkuuta 2015

Odotus palkitaan

Helteinen työpäivä meni kitkentähommissa hikoillessa. Onneksi olimme suurimman osan päivästä kauniilla merenrantatontilla, jossa pieni tuulenvire teki helteestä siedettävän.

Kitkentätyön lomassa oli samalla mahdollisuus ihailla auringon hohteessa kimaltavaa merta ja kuunnella lokkien kirkunaa.
Pihalla oli koko joukko kauniisti kukkivia kurjenpolvia.
Kotiin palattua oli odottamassa pari iloista yllätystä. Ensimmäinen oli Koulutusrahaston lähettämä päätös ammattitutkintostipendin myöntämisestä. Olin täyttänyt sähköisen hakemuksen viikonloppuna, joten pikainen päätös oli mieluinen yllätys. Veroton korvaus, 390 euroa, napsahtaa tilille ensi viikolla. Sopii mulle!

Stipendiä on mahdollista hakea, jos on suorittanut ammatillisen näyttötutkinnon; on ollut töissä vähintään viisi vuotta ja on alle 64-vuotias. Koulutusrahasto

Toinen ilonaihe odotti ulkona. Pihallamme kasvaa vierekkäin kolme pionia, joissa on yhteensä kaksikymmentäviisi muhkean pallomaista nuppua. Tänään niistä muutamat ovat vihdoinkin hieman raottaneet nuppuaan, muuttuakseen pian upeaksi kukinnoksi. Vielä on paras loisto edessä!
Uusin pionihankinta on noin 4 - 5 vuotta vanha, ja pian se kukkii ensimmäisen kerran. Ja komeasti kukkiikin: kaikkiaan 12 nuppua nuokkuu hentojen varsiensa päässä.
Uusimman pionimme vieressä on kaksi muuta pionia, jotka eivät jostakin syystä kukkineet viime kesänä ollenkaan. Luulin jo, että ne ovat sanoneet sopimuksensa irti - mutta ei sentään. Kohta toisessa on vaaleanpunaiset, ja toisessa karmiininpunaiset kukinnot.
Kunhan terassimme pian valmistuu, tulevat pionit saamaan jossakin vaiheessa lisää lajitovereita seurakseen. Jos vain ehdin, perustan vielä tänä kesänä terassin eteen uuden istutusalueen, jonka takariviin olen suunnitellut pionirivistön.
"Terassi on valmis huomenna.", lupaili mies.
Siinä sitä riittää taas lisää silmäniloa ja luonnon ihanuuksien ja väriloiston ihmettelyä!

Nyt unten maille, sillä huomenna on tiedossa orapihlaja-aitojen leikkausta. Helteessä.