Nollaa pää

Onneksi edes ajoittain on ollut tunne, että nenä on hetken pinnan yläpuolella - joskin se pian tuntuu taas uppoavan vauhdilla pinnan alle. Siinä äkkiä päällimmäiset tunteet, kun on uusi työ ja sen myötä paljon opeteltavaa.

Koska pää on pyörryksissä kaikista uusista asioista, ovat hetkelliset onnistumisen tunteet sitten sitäkin parempia. Täytyy vain luottaa, että taidot alkavat vähitellen karttua.

Mutta annas olla, kun tulen kotiin työpäivän jälkeen. Niin kiire ei ole, etten ehtisi päivän päätteeksi kierrellä rauhassa omaa pihamaata. Ja joka ikinen päivä se yllättää ja ihastuttaa!

Sadepäivien jälkeen piha on saanut entistä enemmän vihreän eri sävyjä, jota kukkaloisto täplittää kauniilla väreillään.

Kevätmessuilta ostamistani tarhapioneista
yksi kukkii jo näin komeasti.

Iloa tulee kaikille aisteille: värit, tuoksut, äänet ja oman kasvimaan maut ovat ihan paras keino nollata pää työpäivän jälkeen. Kyllä taas jaksaa!

Tulikellukka on pihan väriläiskä. Takana päivänlilja.

Allium jaksaa ihastuttaa pallon muotoisilla kukillaan,
jotka kuivatan kukinnan jälkeen. 

 

Jalopähkämö houkuttelee pörriäisiä.

Pihan seitsemästä pionista osa antaa vielä odottaa parasta kukkaloistoaan.

Keltainen päivänlilja on harvoja keltaisia kukkiani.
Soma kuin mikä!