Säiden armoilla

"Outahan ku tulloo ensimmäeset satteet.", tuumasi minulle eräs kuopiolainen miespuutarhuri pilke silmäkulmassaan ollessani Kuopiossa työharjoittelussa. Sitä ennen olin esittäytynyt hänelle  ensimmäistä kertaa ja kertonut olevani tyytyväinen alanvaihtaja, joka nauttii täysillä ulkotöistä.

Kuopion työharjoittelujaksohan sujui tavanomaista kauniimmassa ja lämpimämmässä syyssäässä, jonka aikana ei tarvinnut palella tai kärvistellä sateessa. Ja mikä sen mukavampaa kuin työskennellä ihanassa säässä!

Paluu arkeen koitti maanantaina eli koulun asiakastyöt jatkuvat - ja saman tien vaihtui sää sateiseksi ja koleaksi. Siinä mielessä edellä mainitsemani puutarhuri on oikeassa, että sateinen, kylmä sää voi äkkiseltään säikäyttää entisen toimistotyöläisen, mutta tilanteesta yritetään selvitä sään mukaisella vaatetuksella.

Tällä viikolla auttelen Marin kanssa rivitalon pihan rakentamispuuhissa toista bloggaajaa, Pi Hallaa. Käypä kurkkaamassa Pi Hallan Piha ja puistotie -blogia, jossa tarkemmin kohteestamme.

Viikko on alkanut sateessa liukastellen, raskasta kottikärryä työntäen ja vuotavaa nenää niistäen kylmän pohjoistuulen puhaltaessa. Lisäksi on toistuvasti yritetty poistaa turvakenkien pohjiin kertyvää märkää savi-multaseosta ja kauhisteltu, miten likaiseksi rakennettava piha muuttuu sateella.

Sade kasteli terassin hetkessä.

Suojasimme muurin vieressä olevan terassin pressulla,
joka peittyi saman tien liejuvelliin.

Pi Hallan sadeasun väri on sävy sävyyn kottikärryn värin kanssa.
Tyyli se on ulkotyöläiselläkin!

Märät ja likaiset turvakengät pois ja tilalle kuivat kumisaappaat.

Kiviä naputellessa pysyy ainakin lämpimänä.

Marin lämpimänä pysymisen tyylinäyte:
Heitä iso liuskekivi toista kiveä vasten, niin saat
hyvää ainesta muuria varten.

Säiden armoilla ollaan, mutta kaikesta huolimatta on työmme edennyt silmin nähden. Ja sehän se on yksi tämän homman suola: nähdä kättensä jäljet.

Muurin ensimmäiset kivet ovat paikallaan. Tästä on hyvä jatkaa.