keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Luonnollista superruokaa

Vuohenputkesta ja voikukasta tulee varmaan suurimmalle osalle mieleen rikkakasvit, joista pitää ensisijaisesti päästä ehdottomasti eroon. Niitä vastaan olen minäkin vuosien saatossa yrittänyt taistella. Vähäksi aikaa taistelu on tuottanut tulosta, mutta sitten ne ovat taas iloisesti ilmestyneet.
Olin kevättalvella tilaisuudessa, jossa yhtenä luennoitsijana oli Jouko Kivimetsä. Hän on Hulluna hortaan, Hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista -kirjan (Mividata Oy, 2013) toinen kirjoittaja. Toinen on hänen vaimonsa Raija Kivimetsä.
Jouko Kivimetsä puhui niin kuin luonnosta nauttiva, ja sen antimista voimaansa ammentava voi puhua. Innostavasti ja antaumuksella. Ostin kirjan, sillä iän kartuttua myös villivihanneksista tehdyt ruuat ja ravintoarvot ovat alkaneet kiinnostaa.

Nyt kun olen naama punaisena rakentanut omaa pihaamme, eivät hortat eli villivihannekset ole käyneet pienessä mielessäkään. Paitsi tänään, kun kävin metsän puolelta keräämässä voikukkia ja vuohenputkia nelivarvaskilpikonnamme ruokalautaselle.
Vuohenputki
Vuohenputken valkokirjavalehtinen puutarhamuoto.
Kirja suosittelee käyttämään heleänvihreitä ja sileälaitaisia voikukanlehtiä.
Ruusa-konna onkin varsinainen gourmet-konna, sillä nimenomaan voikukat ovat sen suurinta herkkua. Voikukkahan luetaan gourmet-ruokiin mm. Ranskassa ja Italiassa.
Ruusan ruoka-annos: vuohenputkea, voikukan lehtiä ja raastettua kesäkurpitsaa.
Halusin nyt selvittää, miltä nämä ylistetyt villivihannekset maistuvat näin keväällä, kun lehdet ovat vielä mukavan pieniä. Hulluna hortaan -kirjassa sanotaan, että nimenomaan nuoret lehdet ovat herkullisia.

Päätin tehdä munakkaan, jossa on vuohenputken ja voikukan lisäksi myös basilikaa ja raastettua kesäkurpitsaa. Lisäksi ripaus suolaa ja mustapippuria sekä valkosipulia.
 
Hyvää ja maukasta tuli, mutta valkosipuli taisi valitettavasti vähän viedä villivihannesten makua. Seuraavan kerran laitankin lehtiä sellaisenaan salaatin joukkoon tai vaikka salaatin korvikkeena leivän päälle.
Kunhan maistelen, niin tiedän, jäänkö koukkuun. Helposti saatava ja terveellinen, joten kannattaisi jäädä.

Vuohenputki tunnetaan mm. kihtilääkkeenä, ja sen sanotaan helpottavan myös iskias- ja nivelkipuja. Tässä myös kirjan hyvä vinkki, joka on hyvä muistaa hyttysten ilmaannuttua: hiero tuoretta vuohenputkea kutisevaan hyttysenpistoon, sillä se lievittää kutinaa.

Voikukka tunnetaan mm. turvotusta poistavista ominaisuuksistaan. Lisäksi sen sanotaan lisäävän ruokahalua (hmm... ei hyvä), mutta toisaalta edistävän ruuansulatusta (hyvä). Kun konnaamme katsoo, niin ruokahalu on lisääntynyt, ja ruuansulatuskin näyttää toimivan - vähän liiankin hyvin.

Jos villivihannekset ja  hortoilu alkoivat kiinnostaa, tutustu Raija ja Jouko Kivimetsän Hortoilu-sivuihin, linkki tässä.

4 kommenttia:

  1. Meillä kasvaa maalla vuohenputkea riesaksi saakka. Ja eroon ei pääse, ei sitten millään. Joten, taidankin alkaa syömään niitä... Ja muuten nuorista nokkosista
    tulee todella hyviä nokkoslettuja. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vaan keräämään vuohenputkea! Nokkosen lehdistä saa muuten myös hyvää keittoa. Vähän niin kuin pinaatti, josta saa sekä lettuja että keittoa. Nami!

      Poista
  2. Villivihannekset on meidän perheessä hyväksi todettu jo vuosia. Kevät on parasta aikaa hortoilulle. Tänä keväänä on jo tehty nokkoskeittoa ja maitohorsmamunakasta, edullista ja maukasta ruokaa. Kannattaa rohkeasti kokeilla villivihanneksista erilaisia ruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus on opetella hyödyntämään Suomen hyviä villivihanneksia. Maitohorsmamunakas kuulostaa mielenkiintoiselle. Täytyy kokeilla, kiitos vinkistä!

      Poista