Rakkaudella rakennettua

Sain tänään mahdollisuuden käydä pikaisesti Ulla-puutarhurin kanssa kurkkaamassa työpaikastani eläkkeelle jääneen Tiina-puutarhurin ja hänen miehensä ihastuttavaa pihapiiriä.

Piha-alueeseen kuuluvat mm. kaunis, kallioinen puutarha, 1940-luvulla rakennettu talo, aitta, erilaisia varastorakennuksia, kivimuureja, portaita ja polkuja.

Aitan oven lukko ulkopuolelta...

... ja sisäpuolelta.

Ehdin lyhyessä ajassa hieman kadehtien huokailla puutarhaa ja kasveja, joita oli puutarhassa ylenpalttisesti. Kasvien lisäksi siellä oli hauskoja yksityiskohtia.

Yksi hauskoista ideoista olivat kuvassa näkyvät kivet, jotka ovat vanhoja kiuaskiviä. Ne on otettu uusiokäyttöön ja piilotettu puutarhaan erilaisiin sopukoihin.Näin jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että kivet taisivat olla monitoimiosaajana kunnostautuneen Tiinan itsensä tekemiä.

Talon toinen kissa seurasi kulkuamme, kierteli jaloissamme ja kerjäsi silityksiä. Kävi sitten kahvia juodessamme tyytyväisenä emännän kutomalle räsymatolle pötköttämään.

 

 

Ja viihtyiväthän pihalla myös kanat ja aapiskukon näköinen kukko, joka kiekaisi tervehdykseksi, kun kävimme niitä ihastelemassa.

Näin myös ensimmäisen kerran punaisen päivänkakkaran. Ihmettelimme, kuinka luonnosta voi löytyä mitä eriskummallisempia väriyhdistelmiä, jotka silti sopivat hyvin yhteen.

 

Oli ilo huomata, että pihapiiri on omistajilleen tärkeä ja sitä on vaalittu rakkaudella. Omien käsien jälki ja taidot näkyivät.

Turha pikkutarkkuus puuttui ja kasvit näyttivät - ehkä osittain siksi - viihtyvän ja sopeutuneen hyvin. Puutarha oli muokattu persoonalliseksi - ympäröivää luontoa vaalien.

Lähtiessämme nauroimme, että saimme näin muutaman päivän viiveellä tilaisuuden vierailla omassa Avoimet Puutarhat -tapahtumassa. Tähän puutarhaan menen mieluusti vierailulle toistekin. Ainakin hakemaan niitä luvattuja kasveja, joita en tällä kertaa ehtinyt jäädä valikoimaan.

Satoi tai paistoi

Sininen taivas, lämpö ja aurinko sekä vastaleikatun nurmikon tuoksu. Sellainen työpäivä oli tänään. Ei hassumpi siis, joten siitä piti osata nauttia. Tähän kesäänhän on niitä sadepäiviäkin mahtunut - ja monta.

Ulkotyöläisen arkeen totutellessa olen huomannut, ettei säätä tule ajatelleeksi samalla tavalla kuin työskennellessään siistissä sisätyössä. Ulkona on oltava joka tapauksessa, satoi tai paistoi.

Hellepäivät ovat ihania, mutta fyysisessä työssä melko raskaita. Paras työskentelysää on poutapilvinen sää, jossa lämpötila ei huitele hellelukemissa.

Koska kuljen pääsääntöisesti muiden autoilla, on Suomen arvaamattomiin säihin varauduttava mahdollisimman hyvin. Kassiin on pakattava kokonainen arsenaali erilaista vaatetta. On kumisaapasta, sadevaatetta, varasukkaa, villasukkaa, varapaitaa, lämmintä välivaatetta ja lukuisia työhanskoja. Silti varsinkin sade voi tehdä tepposet, kuten esimerkiksi viime viikolla.

"Sateessahan tässä mekin... älä valita!"

Vettä satoi koko päivän, ajoittain kaatamalla, ajoittain vähän vähemmän. Liukastelimme jyrkähkössä tieliuskassa, jonne istutimme vuorimäntyjä ja levitimme kuorikatetta. Vesi hakeutui hiostavan sadetakin ja -housujen sisäpuolelle niin lahkeiden kuin hihansuidenkin kautta. Hupun alta pyrkiviä hiuksia tuli pyyhittyä naamalta likaisilla ja märillä työhanskoilla.

Sadevaatteiden alla olleet työhousut, paidat, sukat ja hanskat kostuivat, ja naama oli mullasta laikukas.  Eihän se kivaa ole, mutta sillä mennään - ja hurtilla huumorilla.

Kieltämättä pani naurattamaan, kun katselimme toistemme "lookia": varsinaisia hapsutukkaisia ja likanaamaisia metsäneläviä, joilta lisäksi tippui multaa tai kuorikatetta joka askelmalla.

Pyydänkin pientä ymmärrystä, jos tällainen jengi pöllähtää kanssasi esimerkiksi kahvilaan samaan aikaan. Meille se on erityisen tärkeä hetki, kun pääsemme hetkeksi sisätiloihin nauttimaan kupillisen lämmintä juomaa ja riisumaan hiostavat sadeasut pois.

Niitä pieniä asioita, jotka tekevät iloiseksi.

Toivotan kaikille aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa!

Juhannus tuli - ja meni

Tässä on nyt menty pari viikkoa sellaista haipakkaa - niin töissä kuin kotipihassakin - ettei heti tajunnutkaan, että olimme jo juhannuksessa. Ja nythän se jo meni!

Juhannuksen alla olin auttamassa kausikasvien istutushommissa. Kolmen naisen työryhmämme paineli pakettiautolla pitkin pääkaupunkiseutua, lastaten ja purkaen toinen toistaan kauniimpia kukkia autoon ja autosta pois.

Vielä kauniina kukkivat orvokit kaivettiin pois kesäkukkien alta.

Ja tällaista kukkaloistoa istutettiin tilalle.
Ja näitä ihanuuksia oli paljon!

Käsiä työnnettiin multaan tasatahtia ja ihastellen huokailtiin, että ei pöllömpi tapa ansaita palkkansa. Kiirettä piti, mutta kukat saatiin istutettua sopivasti juhannukseksi.

 Muutaman viikon kuluttua istutukset alkavat näyttää entistä kauniimmilta, kun kukat pääsevät näyttämään koko komeutensa!

En pannut hanttiin, kun jäljelle jääneitä kukkia jaettiin kotiin vietäväksi.

Juhannuksena koitti sitten kotipihan terassin laajennusurakka. Päätettiin aviomiehen kanssa, että töitä tehdään, vaikka sataisi. 

Vanhan terassin perustukset ovat kestäneet hyvin aikaa.
Näiden kylkeen rakennetaan nyt uutta.

Ja kyllä satoi - ja nimenomaan silloin, kun kannoimme laajennettavan terassiosan alta multaa pois. Rämmimme ajoittain saven sekaisessa liejussa ja liukastelimme märällä nurmikolla. Ei ollut kivaa, ei.

Ennen kuin olimme edes päässeet multaa kaivamaan, kaivoimme aikamoisen määrän puiden juuria pois. Lähes jokainen lapionisku kopsahti juureen, jota sitten yritettiin irrotella jos jonkinlaisilla välineillä.

 

 

 

Juuria kertyi kohtuullisen iso kasa, jonka olisin mieluusti polttanut juhannuskokkona. Kärräsin juuret kuitenkin lahopuuaitamme jatkoksi. Siellä niiden on hyvä lahota muiden oksien seurassa.

Juurta jaksain... tässä vain osa juurista.

Sauna ja kunnon vasta rentouttivat ihanasti aherruksen jälkeen. Ah, mikä ihana koivun tuoksu leijui löylyhetken yllä!

Terassi ei valmistunutkaan kunnianhimoisen tavoitteen mukaisesti juhannuksena, joten hommaa jatketaan vielä iltapuhdetöinä sekä tarvittaessa pidempäänkin.

Nyt pitää kiiruhtaa apujoukkoihin, niin saisimme taas yhden projektin valmiiksi!

Tutustumisen arvoinen kaunotar

Allium avasi vihdoinkin kauniin kukkaloistonsa pihapiirissämme!

Istutin kukkasipulit viime syksynä ja aion istuttaa niitä ehdottomasti syksyllä lisää. Niin vaikuttavia, ja eksoottisen näköisiä ne ovat muiden kukkien keskellä.

Lehdet ovat tällä hetkellä jo hieman nuupahtaneet, mutta reilu kymmensenttinen, pallomainen kukinto keikkuu pitkän varren päässä ylväästi.

Harmittavasti pari kukintoa on mennyt varrestaan poikki. Liekö syynä olleet kovat tuulet?

 

Olen tehnyt nyt muutaman päivän töitä Helsingin keskustan tuntumassa, jossa olen nähnyt toinen toistaan loistavampia ja kookkaampia Alliumeja erilaisten istutusalueiden keskellä.

Näkemäni yksilöt ovat olleet korkeita, noin 80 - 150 -senttisiä kaunottaria - sekä valkoisia että violetteja. Alliumeja on myös matalampana versiona, jolloin niiden korkeus on noin 20 - 30 senttiä. Värivaihtoehtojakin löytyy valkoisen ja violetin lisäksi myös esimerkiksi keltaisena.

Tähän kaunottareen kannattaa tutustua, jos ei sattumoisin ole jo entuudestaan jo tuttu!

Hapan raparperi saa veden kielelle

Pihamme raparperi on äitynyt tänä kesänä hurjaan kasvuun. Johtuu varmaan siitä, että olen siirtänyt sen vieressä kasvaneet perennat toisaalle ja raivannut näin tilaa uudelle yrttimaalle.

Yrttimaalla sen sijaan näkyy vain pienen pieniä alkuja, jotka yrittävät sinnikkäästi nousta kasvuun siemenistä. Näillä säillä kasvu vaan on ollut kovin hidasta. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä toiveikas saamaan jotakin satoa.

Saimme eilen ystäväpariskunnan ruokavieraiksemme pitkästä aikaa. Tapaamisen teemakin löytyi eli viimeviikkoinen valmistumiseni uuteen ammattiin.

Parin vuoden opiskelujakso meni pikakelauksella! Virallisesti paperit määrittelevät minun osallistuneen  käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon (artesaani), jonka osaamisaloina ovat ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Olo ei tunnu vielä kovin ammattilaiselle, mutta työ tekijäänsä opettaa.

Viherhattutäti, päivää. Hymy on nyt herkässä.

Onneksi sää suosi eilen, sillä tämän kesän ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen, hellepäivä helli meitä. Vihdoinkin oli mahdollisuus ruokailla ulkona - tosin edelleen jatkuvan pihakaaoksen keskellä.

Toisaalta, kun on valmistunut rakentajaksi, niin rakennetaan sitten.

Nyt pihakaaoksen keskelle on tuotu myös 4000 kg kiviainesta,
jota käytetään mm. terassinlaajennustöihin.

Tapojemme mukaan aviomies keskittyi ruuan ideointiin ja valmistukseen, ja minä vastasin salaatista ja jälkiruuasta. Päätin tehdä jälkiruuan tämän kauden vihanneksesta eli raparperista.

Löysin ohjeen, jota soveltaen valmistui raparperista ja Mascarponesta tehty mousse. Ohje on noin 5 henkilölle.

Ainekset

3 reilunkokoista raparperinvartta kuorittuina
1 dl sokeria
1 kanelitanko
1 tähtianis
muutama pieni pala inkivääriä
250 g Mascarpone-juustoa
1 dl kuohukermaa
2 kananmunan valkuaista

Laita kattilaan pilkotut raparperit ja inkivääripalat, sokeri sekä mausteet. Hauduta seos miedolla lämmöllä pehmeäksi. Jäähdytä ja poista mausteet.

 

Vatkaa erikseen sekä kerma että kananmunien valkuaiset kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä 2/3 raparperiseoksesta Mascarponeen. Sekoita joukkoon varovasti sekä kermavaahto että vatkatut valkuaiset.

 

Jaa jäljelle jäänyt, 1/3 raparperiseosta tarjoiluastioiden pohjalle ja lisää päälle mousse. Koristele mousse esimerkiksi mansikoilla tai keksimuruilla. Itse koristelin karpaloilla. Toimii!

Nyt on juhlat juhlittu ja arki jatkuu. Huomisesta alkaen menen ainakin muutamaksi päiväksi istuttamaan kesäkukkia. Odotettavissa värien loistoa ja mullan tuoksua!

Mustion Linnan lumoissa

Kävimme ystäväpariskuntamme kanssa mökillä Snappertunassa, joka oli minulle paikkakuntana uusi, viehättävä tuttavuus.

Näissä maisemissa nousi taas mökkikuume.

Tänä aamuna lähdimme ajelemaan kohti Mustiota. Reittimme kulki halki kauniiden maisemien. Saimme nauttia toinen toistaan ihastuttavammista taloista upeine puutarhoineen.

Kohteenamme oli Länsi-Uudellamaalla sijaitseva Mustion Linna, jota myös Mustion kartanoksi kutsutaan. Linna on yksi Suomen arvokkaimmista kartanoista, jonka historia ulottuu yli 200 vuoden taakse.

Taiteilijan näkemys Mustion Linnasta.

Puusta rakennettua päärakennusta ympäröi yksi Suomen suurimmista yksityisistä puistoista. Puisto rakennettiin alun perin barokkityyliin 1700-luvun loppupuolella. Noin sata vuotta myöhemmin puisto uudistettiin englantilaistyyliseksi.

Löysin puistosta samoja elementtejä kuin puistoista, joita sain äskettäin käydä ihastelemassa Lontoon-matkalla (Hiljaisuus kiireen keskellä).

Puistossa oli polkuja, patsaita, kauniita puupenkkejä, joki (Mustionjoki) ja näyttäviä istutusalueita. Lisäksi puiston erikoisuutena ovat eksoottiset, Suomessa epätavalliset puut eri puolilta maailmaa.

Vasemmalla Merlinin Torni, kaksikerroksinen sviitti.

Sadepisara räpsähti linssille, kun kuvasin eksoottista korkkipuuta,
josta tehdään ongen kohot.

Suomen korkeimmaksi mainittu kanadan hemlokki
oli katkennut viime viikon myrskytuulissa.

Kaunis tulppaanien koristelema niitty.

Kävimme myös opastetulla kierroksella kustavilaistyyliin sisustetussa Linnassa. Rakennuksen yksi mielenkiintoisimmista kohteista ovat alkuperäiset parkettilattiat,  kuten neljästä eri puulajista tehty patruunan työhuoneen lattia.

Oppaamme kertoi Linnan mielenkiintoisesta historiasta.
Saimme kuulla, että Linnassa myös kummittelee. Hui!

Lisäksi Linnassa oli hienoja kaakeliuuneja, joita koristivat kauniit, yksilölliset kuvat. Seinillä näkyi myös runsaasti nimekkäiden taiteilijoiden tekemiä muotokuva- ym. maalauksia sekä maalattuja tapetteja.

Vasemmalla maalattu "valeovi", jossa on oikeat oven karmit ja kahva.

Nykyään Linnan omistaa Magnus Linder. Tyylikäs vanha herra, joka käyskenteli tänään puistossa kuokka kädessään. Linna oli ollut Linderin suvun hallussa rakentamisen alusta alkaen aina vuoteen 1941 eli kaikkiaan noin 150 vuotta. Erilaisten vaiheiden kautta nykyinen omistaja sai mahdollisuuden ostaa linnan takaisin Linderin suvulle vuonna 1987.

Magnus Linder on tehnyt arvokasta työtä Linnan pelastamiseksi, konkreettisesti. Linna oli nimittäin ollut ostovaiheessa romahtamispisteessä.

Nykyään alueella on mm. museo, ravintola sekä hotelliksi kunnostettuja rakennuksia. Kesäteatterikin sieltä löytyi, puiden katveesta, joen rannalta.

Lisäksi alueella on mahdollisuus järjestää myös esimerkiksi kokouksia tai muita tilaisuuksia. Sellaisessa kokouksessa minäkin voisin jopa viihtyä, sillä mikä rentouttavampaa kuin saada taukojen aikana nautiskella kauniin puiston rauhallisesta tunnelmasta ja loistosta.