tiistai 30. kesäkuuta 2015

Rakkaudella rakennettua

Sain tänään mahdollisuuden käydä pikaisesti Ulla-puutarhurin kanssa kurkkaamassa työpaikastani eläkkeelle jääneen Tiina-puutarhurin ja hänen miehensä ihastuttavaa pihapiiriä.

Piha-alueeseen kuuluvat mm. kaunis, kallioinen puutarha, 1940-luvulla rakennettu talo, aitta, erilaisia varastorakennuksia, kivimuureja, portaita ja polkuja.
Aitan oven lukko ulkopuolelta...
... ja sisäpuolelta.
Ehdin lyhyessä ajassa hieman kadehtien huokailla puutarhaa ja kasveja, joita oli puutarhassa ylenpalttisesti. Kasvien lisäksi siellä oli hauskoja yksityiskohtia.

Yksi hauskoista ideoista olivat kuvassa näkyvät kivet, jotka ovat vanhoja kiuaskiviä. Ne on otettu uusiokäyttöön ja piilotettu puutarhaan erilaisiin sopukoihin.Näin jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että kivet taisivat olla monitoimiosaajana kunnostautuneen Tiinan itsensä tekemiä.
Talon toinen kissa seurasi kulkuamme, kierteli jaloissamme ja kerjäsi silityksiä. Kävi sitten kahvia juodessamme tyytyväisenä emännän kutomalle räsymatolle pötköttämään.
 
 
Ja viihtyiväthän pihalla myös kanat ja aapiskukon näköinen kukko, joka kiekaisi tervehdykseksi, kun kävimme niitä ihastelemassa.
Näin myös ensimmäisen kerran punaisen päivänkakkaran. Ihmettelimme, kuinka luonnosta voi löytyä mitä eriskummallisempia väriyhdistelmiä, jotka silti sopivat hyvin yhteen.
 
Oli ilo huomata, että pihapiiri on omistajilleen tärkeä ja sitä on vaalittu rakkaudella. Omien käsien jälki ja taidot näkyivät.
Turha pikkutarkkuus puuttui ja kasvit näyttivät - ehkä osittain siksi - viihtyvän ja sopeutuneen hyvin. Puutarha oli muokattu persoonalliseksi - ympäröivää luontoa vaalien.
Lähtiessämme nauroimme, että saimme näin muutaman päivän viiveellä tilaisuuden vierailla omassa Avoimet Puutarhat -tapahtumassa. Tähän puutarhaan menen mieluusti vierailulle toistekin. Ainakin hakemaan niitä luvattuja kasveja, joita en tällä kertaa ehtinyt jäädä valikoimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti