keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Uutta kohti

Vuosien saatossa perheemme on onnistunut viettämään joulun suhteellisen terveenä, mutta tänä vuonna tuli poikkeus totuttuun.

Sen lisäksi, että oma käteni operoitiin ennen joulua, joutui myös keskimmäinen tyttäremme tapaturmaan harrastuksessaan. Seurauksena nilkan murtuma ja nivelsiteiden revähtäminen. Ja eiku leikkaukseen! Tämän päälle vielä kahden muun tyttären flunssat, niin luvalla sanoen; sairastupahan siitä muodostui.

Joulusta kuitenkin selvittiin kunnialla, joskin tekemisen tahti saattoi olla hieman hitaampi kuin muina vuosina. Voisi todeta, että hyvä niin, sillä joskus on hyvä hiljentää vauhtia - vaikka sitten hieman pakotettuna.
 
Nyt ollaan jo lähes vuoden viimeisessä päivässä. Sää on mukavasti pakkasella, ja maahan on saatu hienoinen lumivaippa.
Talvipäivänseisauskin meni, ja päivät alkavat pidentyä vauhdilla. Alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä.
 
Nyt on myös aika kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette blogiani seuranneet. Olen edelleen iloinen, että uskaltauduin blogin kirjoittajaksi lähes päivälleen kaksi vuotta sitten. Kannustan siihen muitakin.

Toivottakaamme myös vuosi 2016 tervetulleeksi! Tulevalle vuodelle en aio antaa lupauksia, mutta toiveita sitäkin enemmän.

Yksi toive tulkoon heti julkiseksi: kommenttinne sekä palautteenne ovat tärkeitä ja ilahduttavat, joten toivon niitä kernaasti lisää. Ensi vuonna tavataan!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Hermot pinteestä

Olen tehnyt jouluvalmisteluja jo tovin aikaa, sillä tiesin odottaa lähestyvää ranneleikkausta. Nyt on sitten rannehermoni vapautettu ikävästä pinteestä, ja on toipumisen aika. Komea tuppo koristaa kättäni pari päivää, mutta sen jälkeen leikkaushaavaa suojaa vain haavalappu.
Lääkärin ohjeen mukaan kättä saa alkaa käyttää vähitellen kevyissä askareissa. Sitä en kyllä aio paljastaa kotijoukoille, sillä ahertakoot he puolestaan jouluvalmistelujen kimpussa.

Minä nautin sillä aikaa suklaakonvehdeista, joita vanhin tyttäreni ja kaverinsa kiikuttivat minulle ennen leikkausta.
Ei tämä tuppo kuitenkaan estä lunastamasta lupaustani. Lupasin tehdä postauksen Madeiran pääkaupungin, Funchalin tilateoksista.

Kävimme mieheni kanssa yhtenä iltana päivällisellä Funchalin vanhassa kaupungissa. Kohteenamme oli Restaurante Arsénio´s, joka tunnetaan hyvänä fado-musiikin paikkana. Ruoka oli maukasta ja musiikki erinomaista, joten voin suositella paikkaa lämpimästi muillekin.
 
 
Kävellessämme takaisin hotellille, huomasimme kaupunginosan koristellut ovet, seinät tai ikkunat. Parin päivän päästä tulimme takaisin valoisaan aikaan kuvaamaan tilateoksia, joista kuvasatoa alla.
 
Idea oli hauska, värikäs ja katukuvaa piristävä! Ovien rakenteet, kuten kahvat, ikkunat ja postilaatikot, oli hyödynnetty taitavasti osana teosta.
  
 
 
 
 
 
  
 
 
 
 
 
 
 
 
  
  
 
 
 
 
 
 
 

Tässä vielä linkit aikaisempiin Madeira-postauksiini:

Vihreällä saarella: luonnon puutarha
Vihreällä saarella: jylhä luonto

perjantai 11. joulukuuta 2015

Lakritsin ja mantelin saumaton liitto

Jos pidät lakritsin mausta ja mantelitkin maistuvat hyviltä, tee niin kuin minä tein. Tee koukuttavan hyviä lakritsimanteleita!
 
Kun joku viikko sitten näin Helsingin Sanomien ruokasivuilla lakritsimanteleiden ohjeen, päätin, että kokeiltavahan niitä on - niin itselle kuin (ehkä) jokunen maistiainen myös pukinkonttiin laitettavaksi.
Tonttu vahtii, että jotakin jää purkkiin kaverillekin annettavaksi.
Hesarin artikkelin mukaan erityisesti Tanskassa ei voi välttyä törmäämästä lakritsiin. Tässä kohtaa pitää vähän viisastella, sillä parilla lyhyehköllä reissullani Tanskaan en valitettavasti ole sattunut törmäämään lakritsiin. Jos vielä menen, täytyypä pitää silmät auki!

Tanskalaisen kaupan vihannesosastolta löytyy kuulemma niin tuoretta lakritsijuurta kuin myös erilaisia lakritsipulvereita ja -mausteseoksia - ja lisäksi erilaista lakritsin makuista naposteltavaa.
Löysin lakritsijauhetta Ruohonjuuresta.
Tästä määrästä riittää pitkään.

Lakritsimantelit

1½ tl vettä
½ tl suolaa
1 tl sokeria
3 tl lakritsijauhetta
100 g kuorellisia manteleita

  • Kuumenna uuni 200 asteeseen, ja laita leivinpaperi valmiiksi pellille.
  • Sekoita kulhossa huolellisesti (esimerkiksi vispilän avulla) vesi, suola, sokeri ja puolet lakritsijauheesta. 
  • Lisää mantelit seokseen ja pyörittele mausteseos manteleihin.
  • Kaada mantelit leivinpaperille, ja levittele ne pellille irralleen toisistaan.
  • Paahda manteleita uunissa 7 minuuttia. Nosta pelti uunista ja jäähdytä manteleita hetken aikaa.
  • Maistele, onko manteleissa jo riittävästi lakritsin makua. Jos ei ole, sekoita manteleihin loput tai makusi mukainen määrä lakritsijauhetta.
  • Lakritsimantelit ovat valmiita nautittaviksi!
Ohjeessa ollut sadan gramman manteliannos on kovin pieni, joten teinkin sitten kerralla kolminkertaisen annoksen. Kaupoissa on sopivasti myynnissä 300 gramman mantelipusseja.

Tässä mausteseos, joka kannattaa sekoittaa huolellisesti.
Lakritsijauhe on kuin hienojakoista pölyä.
Tuo 300 gramman määrä kattoi pellillisen, ja valmistui varmasti yhtä kätevästi kuin pienempikin annos.

Mausteseoksessa pyöritellyt mantelit ovat menossa uuniin.

Lakritsimanteleita oli helppo tehdä. Ainoa, mikä työllisti, oli keittiön siivoaminen lopuksi. Se vaiva kuitenkin kannattaa, sillä lopputulos oli - nam! - erinomaisen hyvää!

Ensi kerralla aion tosin käyttää lakritsijauhetta enemmän kuin ohjeessa oli mainittu. Kukin oman makunsa mukaan.

Linkki Helsingin Sanomien reseptiin

torstai 3. joulukuuta 2015

Vihreällä saarella: jylhä luonto

Lupasin edellisessä Madeiraa käsittelevässä postauksessani kertoa saaren luonnosta. Tässä linkki edelliseen juttuun: Vihreällä saarella: luonnon puutarha.

Madeiran saari on 57 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Välimatkat ovat kartalta katsottaessa suhteellisen lyhyitä, mutta se onkin vain puolitotuutta. Jos kulkee vuoristoreittiä, lisääntyvät myös kilometrit.

Onneksi saarella on myös lukuisia vuoria halkovia tunneleita (ja korkeita siltoja), jotka osaltaan nopeuttavat liikkumista. Huomasimme tämän, kun olimme vuokranneet auton toiseksi viikoksi.
Autolla pääsikin katselemaan saarta helposti sekä ylhäältä että alhaalta. Saarihan on tietyllä tavalla kummajainen. Yhtäältä on sumuisia ja sateisia (kylmällä säällä jopa lumipeitteisiä) vuoria, ja toisaalta samaan aikaan alhaalla auringonpaisteessa kylpeviä kyliä ja kaupunkeja sekä kimaltavaa merta, jonka horisonttia ei näy. 
Madeiran saariryhmä sijaitsee Atlantilla, vajaa 600 kilometriä Afrikan länsirannikolta luoteeseen.

Jotenkin tuntui, että saari on kuin lintukoto "in the middle of nowhere", jonne laumat turisteja pyrähtävät tasaisin väliajoin. Kaikki näytti myös toimivan hyvin; ihmiset olivat ystävällisiä ja saaresta pidettiin hyvää huolta. Roskia ei juurikaan näkynyt, ja kasvillisuutta hoidettiin huolella. Mikäpä siellä oli turistina nauttiessa!
Saari on tunnettu levada-kastelukanavistaan, jotka johtavat vettä pohjoisen vuorilta saaren kuivempiin eteläosiin.

Ensimmäisten päivien kokeiluetapin alun jälkeen totesin, että tämä on nyt minun osaltani tässä. Suoraan sanoen kävely noin puolimetrisellä betonikaistaleella tuntui epämiellyttävältä - veden virratessa vieressä. Eikä joka puolella ole turvallista muuria niin kuin kuvassa alla.
En malttanut kuitenkaan jättää kokeilua siihen, ja sain kuin sainkin käveltyä 25 lähteen -levadareitin. Osa kauniista reitistä oli suhteellisen leveää polkua, joten välillä pystyi kävelemään vähän rennommin.
Alla muutama kuva kiipeilystämme Madeiran korkeimman vuoren huipulle, Pico Ruivolle (1861 metriä). 
 
Matkaan lähdettiin vuoren rinteellä sijaitsevalta parkkipaikalta, josta huipulle oli reilu 4 kilometriä. Lämpötila oli alle 10 astetta, ja matka taittui osittain pilvien sisällä, osittain yläpuolella.  
Matka huipulle voi alkaa.
Paikoitellen polku oli sortunut, mutta oli turvallisen tuntuinen siitä huolimatta.
Pilviset näkymät olivat aavemaiset.
Huipulla tuuli! Tässä vaiheessa pilviverho
hieman rakoili.
Matka alaspäin alkaa.
Onnekseni pilvet taas peittivät kaukana alla näkyvän maiseman.
Lopuksi vielä kuvia saaren osittain asuttamattomasta, itäisestä kärjestä. Lämpötila taisi huidella tuolloin hellelukemissa, ja meri näytti upealta.
 
Teen vielä yhden postauksen Madeiran pääkaupungin, Funchalin, vanhankaupungin ovitaiteesta ja tilateoksista. Hauska idea, jota en voi olla jakamatta. Tässä vähän esimakua.