Maistuisko sullekin?

On perjantaiaamu, eikä kello ole yhdeksääkään. Olin jatkanut heti herättyäni opintojeni viimeisen näyttötutkinnon raporttia, jonka eteenpäin työstäminen alkoi tuntua hieman puuduttavalta. Eli ilmiselvät merkit pitää tauko!

Hain isännän viskipullon. Avasin myös keittiön pinkin halpisradion, josta kuuluu yleensä pari kanavaa samanaikaisesti. Tällä kertaa Mamban "Meille vai teille?" raikui ilmoille onnekseni selvääkin selvemmin.

Siispä volyymit kaakkoon, sillä tästä se lähtee!

 

Irish coffee -jäätelö. Sitä olin päättänyt valmistaa huomisille vieraillemme jälkiruuaksi bongattuani ohjeen Hesarin Ruoka-liitteestä. Jäätelön reseptistä vastaa Helsingin Sanomien toimittaja ja kokki Laura Kaapro, jolla tuntuu olevan kiinnostava ruokablogi Kiusauksessa.

Jäätelön ja helpon ruuan valmistamisen ystävänä huomasin, ettei tähän jäätelöön tarvita jäätelökonetta, eikä sen tekemiseen tunnu kuluvan edes kohtuuttomasti aikaa. Lisäksi pidän Irish coffeesta.

Lopputulos jää nähtäväksi huomiseen, mutta ennakkomaistelun tuotoksena vaikutti, että pakastimessamme kylmenee tällä hetkellä tosi (rasvaisen täyteläinen) herkku.

Irish coffee -jäätelö

Valmistusaika 20 minuuttia ja jäädyttäminen 6 tuntia.

4 dl kuohukermaa
1 tlk kondensoitua maitoa (397 g)
2 rkl voimakkaan makuista viskiä (esim. mallasviski) TAI 3 rkl miedompaa viskiä (esim. bourbon)
2 tl pikaespressojauhetta

Uusi tuttavuus, jota hankin ohjeen vastaisesti sokeroituna.
Ohjeessa ei mainittu nimittäin sokerista mitään.

 

Mittaa kaikki aineet kulhoon. Vatkaa seos sähkövatkaimella tai yleiskoneen vatkaimella pehmeäksi vaahdoksi. 

Seos tuntui vatkautuvan kuohkeaksi ihan hyvin.

Laita massa pitkänmalliseen pakastusrasiaan. Asettele aivan seoksen pintaan kevyesti kiinni tuorekelmu, jotta siihen ei muodostu kuorta. Peitä sitten koko astia toisella tuorekelmukerroksella tai kannella. 

 

Jäädytä pakastimessa vähintään 6 tuntia. Anna jäätelön pehmentyä hetken ajan huoneenlämmössä ennen tarjoilua.

Meillä sattuu olemaan silikonivuoka, josta ruoka kuin ruoka
irtoaa takuuvarmasti hyvin.

Aikaa jälkiruuan tekemiseen ei mennyt kuin vajaa puoli tuntia sotkujen siivoamiset mukaan lukien.

Sotkut siivottuani valutin vielä loput kondensoituneet maidot kuppiin, johon lisäsin myös lopun pikaespressojauheen. Päälle loraus tavallista maitoa ja kuumennus. Nyt jatkan raportin työstämistä hyvästä kahvista nautiskellen.

Hyvää viikonloppua!

Muodollisesti

Julkaisin joitakin puista ottamiani kuvia edellisessä blogikirjoituksessani Puun juurella. Huomasin jälkikäteen, että kuvia olisi julkaistavaksi vielä koko joukko lisää. Pitäydyn kuitenkin tällä kertaa niin sanotuissa muotopuutarhoissa. Niistä ottamissani kuvissa vilisee toki myös hienoja puita, jotka muotopuutarhan tyylin mukaisesti ovat usein muotoonleikattuja.

Muotopuutarhaa eli ranskalaista puutarhaa määritellessä voidaan karkeasti sanoa suunnittelun pääperiaatteina olevan symmetrisyys ja sommitelman keskeinen suora linja eli puutarhan keskiakseli. Tässä postauksessa esittämäni puutarhat eivät välttämättä kaikki edusta virallista muotopuutarhaa, mutta kauniita muotoja niissä joka tapauksessa on.

Itse hurahdin muotopuutarhoihin  vuonna 2009, jolloin kävimme katsomassa perheemme kanssa Ranskassa Versailles´n palatsin loisteliasta puutarhaa. Tätä tyylikästä, ja tarkoin hoidettua puutarhaa ovat kopioineet myös muut Euroopan hovit.

Versailles´n palatsin puutarha Ranskassa

 

 

 

 

 

 

 

Schönbrunnin linnan puutarha Wienissä

 Syksyllä 2014 kävimme huokaillen ihastelemassa Schönbrunnin linnan puutarhaa Wienissä. Tämä nipottaja opiskelija arveli puutarhurin jo lähteneen syysloman viettoon. Rikkaruohot näyttävät olevan valtaamassa istutusalueita.

 

 

 

 

 

 

Kadriorgin palatsin puutarha Tallinnassa

Tallinnassa sijaitsevassa Kadriorgin palatsissa toimii nykyään Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Palatsi edustaa barokin tyylisuuntaa. Kaunis puutarha täälläkin.

 

Osataan sitä meilläkin

Muotopuutarhan perustaminen onnistuu Suomessakin, kunhan valitsee kasvillisuuden olosuhteiden mukaan. Alla linkki Omakotilehden juttuun, jossa voit kurkata muotopuutarhaan hurahtaneen henkilön puutarhaan, sivut 27 - 28.

 

Ihan näin höperöksi en itse ole heittäytynyt, vaikka Versailles´n matkan jälkeen ostinkin välittömästi sähkökäyttöisen pensasleikkurin. Omat muotoonleikkaamani pensaat ovat enemmänkin olleet perheemme sisäinen vitsi. 

Ryhtiä & muotoa pihaan (Omakotilehti 4/2014, teksti ja kuvat: Sari Toikkanen)

Muotopuutarha (Wikipedia)

Puun juurella

Kun aloitin viherartesaaniopinnot elokuussa 2013, sanoi Hannu-ope jotakin tämän suuntaista: "Jos ette muuta opi tulevan parin vuoden aikana, niin ainakin opitte katsomaan ympäristöänne uusin silmin." Näin se suunnilleen meni, joskin matkan varrella on tullut opittua paljon muutakin.

Ympäristöä on tullut vilkuiltua suurella mielenkiinnolla, joko kasveihin tai viherrakentamiseen liittyen. Katse tuntuu aina imuroivan jotakin mielenkiintoista ja esteettisesti inspiroivaa.

Kieltämättä olen ennenkin katsellut ympäristöä havainnoiden samalla erilaisia värejä ja muotoja. Johtuneeko  siitä, että minulla on vuosia ollut työn ohessa erilaisia taideharrastuksia - kuten maalaamista, keramiikkatöitä ja grafiikkaa.

Tässä pieni aasinsilta tämänkertaiseen postaukseen, jonka teemana ovat puut. Iki-ihanat ja kiehtovat puut, jotka varsinkin metsässä kasvaessaan merkitsevät minulle hiljentymistä ja tietynlaista turvaa. Ja mitä vanhempi puu on, sitä nöyremmäksi se vetää. Siinä se on pysynyt, juuret tukevasti maassa, vaikka maailma on ympärillä muuttunut.

Puita myönnän tarkkailleeni parin vuoden aikana erityisen huolellisesti. Muutamia olen ilokseni päässyt istuttamaankin.

Uuden alku

 

Talvipuvussa

 

 

 

 

Vanhus

 

 

Erilainen

 

 

 

 

Runsas

 

 

Hyvää ystävänpäivää!

"Ystävyys on kuin puutarha.

 

Mitä enemmän sitä hoitaa,

sitä enemmän se kukoistaa."

 

Hyvää ystävänpäivää

kaikille blogini lukijoille!

Tässä talossa

Tapasin eilen alan naisia: puutarhuri-Ullan ja puistopuutarhuri-Maijan. Viherartesaaniopiskelijana olisin voinut hyödyntää tilaisuuden ja keskittyä tenttaamaan heiltä tarkkaa faktaa puutarha-asioista.

Tämän tapaamisen tarkoitus oli kuitenkin jotain ihan muuta. Olimme tulleet Ullan kanssa katsastamaan Maijan talon ja tilukset. Eikä tämä talo ollutkaan mikä tahansa tusinatuote, vaan vaaleansininen hirsitalo, joka seisoo rinteessä tukevasti graniittisten perustuskiviensä päällä. Siinä se on kestänyt tuulet ja tuiskut jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Maija löysi tämän helmen noin pari vuotta sitten.

Jos jotenkin yritän kuvailla maisemia, joita jo matkalla näimme, niin tuntui (lumesta huolimatta), että olimme saapuneet Toscanaan. Kaikkialla oli joko loivasti kumpuilevia peltoaukeita tai jyrkkiä rinteitä ja kallioita, suoriin riviin istutettuja puukujia sekä kauniita taloja pihapiireineen. Osataan sitä täällä Suomessakin!

Ennen kuin olin päässyt taloon sisälle, tein vielä ihastuneena nopean silmäyksen pihapiirissä. Talon vieressä oli vanha punamullan värinen navetta. Lähimmät naapurit näkyivät, mutta maaseudulla kun ollaan, he olivat sopivan välimatkan päässä. Pihaa ympäröi toisella puolella pelto ja toisella puolella kallioinen metsä.

 

Talon sisällä jatkoimme ihastelevaa huokailua ja taivastelua: Ihanan väriset seinät! Oi, miten kaunis tapetti! Onpa upea kakluuni! Miten vanha tää esine on - itse asiassa, mikä tää on? Voi ei, mahtava ullakko! 

 

 

Talon emäntä kulki innokkaiden vieraidensa edellä, vastaili kysymyksiimme ja esitteli taloaan. Kaikesta näki, että tätä taloa kunnostetaan tyylillä ja vanhaa kunnioittaen.

Erityisesti ihastuin kaikkiin pieniin, vanhoihin tavaroihin. Ne ovat olleet vuosikymmeniä osa tätä taloa. Tällaisina hetkinä toivoo, että kuulisi talon historiasta enemmänkin.

  

 

Ennen kuin hyvästelimme, päätimme, että tänne tullaan vielä kesälläkin. Maija varmisti vielä jälkikäteen, että varmasti tulemme. Hän lähetti tämän kesäisen kuvan. Pystyn hyvin helposti kuvittelemaan, että siinä me istumme ja jatkamme siitä, mihin tällä kerralla jäimme.