lauantai 31. joulukuuta 2016

Ajassa taaksepäin

Aamulla, silmät avattuani tuli vihdoinkin taas halu kirjoittaa - ehkä halu lukemiseenkin taas syttyisi. Olin jo odottanut tätä tunnetta saapuvaksi.

Takana on raskas loppusyksy. Menetin rakkaan läheisen marraskuun lopussa. Suru on edelleen läsnä, mutta ajatukset viipyilevät yhä useammin muistoissa, jotka lohduttavat. Olen saanut paljon lohduttavia sanoja myös ystäviltäni, lämmin kiitos niistä.

Tapaninpäivän aamuna aurinko näyttäytyi joulun sateisten ja harmaiden päivien jälkeen. Sää oli pikemmin keväinen kuin talvinen. Maakin oli (on edelleenkin) musta, sillä lumi oli jo sulanut sateiden vuoksi.

Kauniista säästä innostuneina suuntasimme auton nokan kohti Seurasaarta. Autojen määrästä pystyi nopeasti päättelemään, ettemme suinkaan olleet ainoita, jotka olivat lähteneet kävelylle Seurasaareen. Sekaan kuitenkin mahduttiin ja lenkki tuli tehtyä.

Seurasaaren silta on rakennettu 1890-luvun alussa.
Yksi sillan taidokkaasti tehdyistä katoksista.
Seurasaaressa oli runsaasti lintuja, jotka uiskentelivat enempi vähempi sulassa sovussa pitkin Seurasaarenselkää. Joutsenista kaksi piti ärhäkkäästi puoliaan, kun taas kolmas oli jostakin syystä siirtynyt omiin oloihinsa sillan toiselle puolelle.
 
Helsingin länsipuolella sijaitseva Seurasaari on museosaari,  jonne on siirretty vanhoja puurakennuksia ja kirkkoveneitä eri puolilta Suomea. Saaren ulkomuseo on toiminut vuodesta 1909. Saarella on nykyisin lähes 90 erillistä rakennusta, jotka ovat peräisin 1600 - 1800 -luvuilta.
Tämä kirkkovene on lähes 22-metrinen ja kantaa 100 ihmistä.
Museon vanhin rakennus on viehättävä, puinen Karunan kirkko (1686), joka toimii kesäisin mm. suosittuna vihkikirkkona. Tapuli on rakennettu 1767. Kiertelin kirkon ympärillä pitkän tovin, sillä se on todella kaunis sitä ympäröivine kivimuureineen.
Saaren ja sen ympäristön luonto on mieleenpainuva. Meri, kalliot ja vanha puusto olivat komeaa katseltavaa. Siinä kävellessä tuli taas mieleen, kuinka luonto palkitsee antamalla voimaa.


Kun päivä alkoi laskea mailleen, oli aika lähteä kotiin.
 
Hyvää uutta vuotta 2017
ja kiitos lukijani, kun olet jaksanut pysyä mukana!