Ihan kohta

 Luonnon jatkuva muuttuminen on jokakeväinen ihmetyksen aihe.

Kun toiset kasvit vasta aloittavat kasvuaan, toiset jo alkavat kuihtua.

 

Kevätmessuilta ostamissani tarhapioneissa on monta upeaa nuppua.

Akileija on saanut vieraan.

Tulikellukka on avannut jo joitakin nuppujaan.

Allium kukkii pian.

Kuunliljan uusi, terhakka alku.

 

Pihapihlaja.

Villiviini työntää vauhdilla uusia lehtiä.

 

Piippuköynnöksen pienet lehtien alut ovat kohta tosi isoja.

Mansikka nauttii lämmöstä.

Lehtikaalin pieni alku.

Pian saadaan salaattia... toivottavasti!

Nuupahtanut narsissi.

Huhtikuussa kukkinut kaunis lumikello tekee tilaa nyt muille kasveille.

Niin on luonto nättinä!

Niin on luonto nyt nättinä, että!

Luonnon puhkeamista on tullut seurattua, vaikka olen ollut reilun viikon verran pelistä veks - eli kevätflunssa iski parin vuoden tauon jälkeen päälle. Ei kiva ollenkaan, kun olen vielä pari viikkoa sitten aloittanut uudet hommatkin. Liekö se syynä, että flunssa iski, tiedä häntä.

Tänään oli jo hieman parempi vointi, ja sain nukuttua kunnon yöunet. Kun vielä aamu valkeni aurinkoisena, niin ei siinä paljon tarvinnut miettiä päivän ohjelmaa.

Ei suurempia suunnitelmia, mutta kuitenkin pientä varovaista puuhastelua kotipihalla ennen tärkeää Suomi-Venäjä-lätkämatsia (jee, hyvä Suomi!). Matsin jälkeen oli vielä mukava fiilis kierrellä näpsimässä muutamia kuvia. 

Hortensia on yksi suosikkikukistani!
Kaunis ja herkkä!

Raparperi on lähtenyt tänä vuonna hurjaan kasvuun.
Laitoin tukia lehtien alle, jotta nurmikonleikkuu olisi helpompaa.

Aina ihana kärhö on saanut tuekseen vanhan heinäseipään.

Olohuoneen terassin kärhö on jo viittä vaille täydessä kukassa.

Pikkutalvio viihtyy pihallamme hyvin.
Nyt ovat kukatkin jo avautuneet.

Pikkusydämet ovat nyt parhaimmillaan!

Tämä runsaasti kukkiva orvokki roikkuu kuistilla amppelissa.

Maltan tuskin odottaa, että alliumit avaavat nuppunsa!
Kukat ovat todella kauniita!

Vähän aliarvostettu herttavuorenkilpi, mutta minä tykkään.

Sipulit nousevat lupaavasti maasta.

Ahomansikka.

Pihallamme aurinko painuu jo mailleen,
joten hyvää yötä!

Huomenna homma taas jatkuu.



Sadepisaroita

Lämpimien päivien jälkeen tullut sade on tehnyt luonnolle hyvää. Keväisen herkät, vihreät sävyt tuntuivat lisääntyneen silmissä.

Oli ilo katsella kirkkaita sadepisaroita, jotka viipyilivät kasvien eri osissa. Kasvin ja pisaran yhdistelmä oli kaunis kuin koru, jota kelpasi ihastella!

Tuttu västäräkki oli seuranani, kun kiertelin pihaa kameran kanssa.

Aamukaste

Tein aamun varhaisina tunteina kierroksen pihalla heti herättyäni.

Ilma tuntui yön jälkeen ihanan raikkaalta, vaikka auringon ensisäteet jo pilkistelivät pihalle. Metsän ja pihan puista kuului taukoamaton lintujen laulu.

Tarkastelin, miten viikonloppuna istuttamani mansikantaimet jaksavat. Pieniä taimia katsellessani huomasin, että lehtien reunoja koristivat pienet aamukasteen pisarat.

Lehdet pisaroineen olivat kauniita kuin korut!

Aurinkoista äitienpäivää!

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!
 

Tämän hellyttävän kortin sain vuosia sitten.
Oma äitiyteni sijoittuu tällä hetkellä
"perusmutsi" ja "miss my mum" -vuosien välimaastoon.

Sää on lämmintä kuin linnunmaito

Turha selitellä, kuvat kertokoot puolestaan. Sää on lämmintä kuin linnunmaito, ja luonto herää vauhdilla. Nyt nautitaan!

Tänään kävin kärhöostoksilla, jolloin...

... mukaan tarttui aina niin kaunis sammalleimu.

Osittain varjossa olevasta kukkapenkistä työntyy vielä
kirkkaankeltaisia narsisseja.

Hyödyllistä surinaa - joka puolella.

Tämä kaunokainen (kuva aiemmilta vuosilta, kukan nimeä en valitettavasti muista)
on nyt nupuilla (kuvat alla).

Tämä nuppu avautui jo tänään auringonlämmössä.

Kohta saadaan raparperipiirakkaa. Nam!

Keväisen viikonlopun vieraita

Olipa mahtava, aurinkoinen sää, joka sattui sopivasti vappuviikonloppuun. Toivottavasti aurinkoa riitti muillakin paikkakunnilla!

Ihastelin heti herättyäni upeaa säätä ikkunan läpi. Nurmikolla tepasteli västäräkki, jonka jopa minä ilokseni tunnistin. Lintutuntemukseni on nimittäin surkea ja herättää yleensä huvittuneita katseita.

Lintu oli hauska seurattava, ja tuntui mielellään olevan kuvattavana.

Myöhemmin pääsin riehumaan pihahommiin. Aloittelin tekemään pientä kiveysaluetta saunan kuistin edustalle. Juoksentelin kottikärryjen kanssa - milloin hakemassa mursketta tai kivituhkaa ja milloin seulanpääkiviä.

Työn touhu vei mennessään, kunnes tuli aika käydä keräämässä metsästä Ruusa-konnallemme voikukan ja vuohenputken lehtiä. Kyllä meillä on tyytyväinen konna, kun saa taas luonnon omia herkkuja pitkän tauon jälkeen.

Ruusa on yli kolmekymppinen nelivarvaskilpikonna, joka on ollut
meillä reilu 10 vuotta. Kuva viime kesältä.

Olin avaamassa metsän puolen porttia, kun huomasin päivän seuraavan vieraan. Jänis (ööö... vai rusakko?) istui tyynen rauhallisena parin metrin päässä ja puputti kovasti jotakin löytämäänsä makupalaa. Tiedän, että nämä pitkäkorvat eivät ole kovin toivottavia pihavieraita, mutta onneksi oli ainakin tällä kertaa metsän puolella.

Kipaisin nopeasti hakemassa kameran, ja sain kuin sainkin ihan rauhassa kuvata tätäkin vierastamme.

Myöhemmin saimme vielä yhden eläinvieraan, josta en valitettavasti ehtinyt napata kuvaa.

Virittelimme grilliin tulet, ja aloimme paistaa ruuaksi ihanasti marinoitua lihaa.

Arvattavasti lähitienoolle levisi nopeasti herkulliset tuoksut, jotka houkuttelivat kylämme raitteja pitkin tallustelevan kissan kurkkimaan aidan alitse.

Kissa lähti siitä kuitenkin nopeasti maukuen jatkamaan matkaansa, kun huomasi meidät pihassa. Tulikohan sen nenään naapurin grillistä vielä houkuttelevammat tuoksut!