Kaupunkikoristelua

Jostakin syystä jouduin tavallista pitempään pohtimaan, mikä otsikko kuvaisi tätä blogipostausta.

Tuli sitten mieleen, että kyse on eräänlaisesta kaupunkien koristelusta, joissa kasvit ovat tavalla tai toisella mukana.

Koristelu on jonkun asian tai esineen kaunistamista tai somistamista. Koristella voi monella tavalla, kukin oman makunsa ja taitojensa mukaisesti.

Olen poiminut tänne joitakin kuvia kaupunkimatkoiltamme, joissa olen bongannut jonkun kauniin yksityiskohdan, hauskan idean tai muuten vain jutun, joka havahduttaa, ilahduttaa tai pysähdyttää niin, että kamera pitää kaivaa esille. Erityisen iloiseksi tulen, jos koristelussa on hyödynnetty kierrätysmateriaalia.

Puistokuvat olen rajannut suosiolla pois, sillä muuten kuvia olisi huomattavasti enemmän kuin nyt. Ja alla heti yksi poikkeus edelliseen, valtava ruukku tallinnalaisesta puistosta.

Toivottavasti nautit kuvista, ja saat ehkä jonkun idean kotipihalle, mökille tai parvekkeelle.



 





 

 

Luonnon taideteoksia

Olen tainnut mainita aikaisemmin, että asumme metsän vieressä. Vaikka kyseinen metsä on monen muunkin lenkkipaikka, on lukuisilla poluilla riittävästi tilaa myös rauhoittumiselle.

Painelimme tänään mieheni kanssa metsään kamerat olkapäillä keikkuen ja kumisaappaat jaloissa, sillä eilinen rae- ja sadekuuro kasteli luonnon perusteellisesti.

Lukuisten lintujen laulu säesti kulkuamme ja saimme jälleen kerran todeta, että metsä on kiehtova paikka.

Kun luontoa vielä tarkkailee kameran takaa, niin huomaa lukuisat yksityiskohdat eri tavalla. Luonto on täynnä taideteoksia - olivat ne sitten kaatuneita puita, vesilätäköitä tai kiviä.

Niissä on sitä jotakin, jossa silmä lepää.

Metsässä on myrskyjen kaatamia erilaisia puita.

Puiden juuristot muodostavat mahtavia verkostoja.



Puolukoita odotellessa!

Rungon upea väriteos.

Ylös, ylös, valoa kohti!

Kivikasvo.

Tilateos.

Taulu.

Hiljaisuus.

Ojasta löytyi sammakonkutua.

Luonnon väripilkut.

Loppumatkasta taivas alkoi enteillä jälleen sadetta.

Raekuuro yllätti!

Kotipiha oli poissaollessamme saanut raevaipan ylleen.

Kevät keikkuen tulevi

"... ja päivällä tulee ajoittain sadekuuroja.", todetaan tämänpäiväisessä sääennusteessa.

Sateesta ei ollut tietoakaan, kun hörppäsin noin puoli tuntia sitten kupillisen kahvia terassilla. Aurinko porotti suloisesti lähes siniseltä taivaalta. Kahvi maistuikin erityisen hyvälle aamun jälkeen.

Olimme aamulla vuokranneet peräkärryn ja käyneet hakemassa 20 säkillistä puutarhamultaa. Aikomuksenani oli aloittaa kohopenkkien tekeminen uusia perennaryhmiä varten.

Kahvin jälkeen esivalmistelin ruuan, jotta pääsisin äkkiä pihahommiin.

Tein ruokaa niin keskittyneesti, etten edes ulos vilkaissut ennen kuin oli tarkoitus lähteä pihalle.

Jaahas, äkkiähän tuo selvisi, että vanha sanonta "kevät keikkuen tulevi" piti taas paikkansa. Sadekuuro, joka olikin räntäkuuro, oli peittänyt maan hetkessä valkoiseen vaippaan.

Nyt sitten vain odotellaan, sillä sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Jos ei tänään, niin ehkä sitten huomenna.

Ruokatoiveena täytetyt paprikat

Kuopus täytti viime viikonloppuna 18 vuotta eli nyt koko kolmen tytön katraamme on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Samalla me vanhemmat saimme todeta, että yksi elämänvaihe on meilläkin taas takanapäin.

Minä asioihin tunteella syöksyvänä tirautin tässä kohtaa muutaman kyyneleen, ja kaivoin korttia varten laulaja Maaritin Lainaa vain -sanat. Laulun sanat kiteyttävät tämänhetkiset tunteet niin osuvasti, että mitä sitä pyörää keksimään uudelleen.

Isosisko muisti hauskalla kortilla.

Syntymäpäivänsä kunniaksi tyttären ruokatoiveena olivat täytetyt paprikat, joiden valmistamisen siirsimme yhteistuumin suosiolla tälle viikolle. Kestitsimme viikonloppuna kahdeksan ruokavierasta, joten paprikoiden väsääminen niin isolle joukolle ei houkutellut.

Tänään ruokatoive kuitenkin toteutui, ja valmistin täytetyt kasvispaprikat.

Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen löytö oli Valion Koskenlaskija Ruoka, jota voi käyttää ruuanlaittoon tai leivontaan. Valitsin mauksi cheddarin, joka oli paitsi hyvän makuinen, myös ihanan täyteläinen.

Täytetyt kasvispaprikat

3 paprikaa (hyödynnä leikatut kannet täytteeseen)
3 reiluhkoa salottisipulia
1 dl aurinkokuivattua tomaattia
125 g herkkusieniä
1 pkt halloumia (noin 200 g)
3 ruokalusikallista Koskenlaskija Ruoka Cheddaria
n. 0,5 dl tuoretta timjamia
1/4 tl mustapippuria
n. 1,5 dl raastettua parmesania

Paprikoistani kaksi oli suuria, yksi pienehkö. Täyte riitti näihin hyvin.
Jos käytössäsi on pieniä paprikoita, täyte riittää neljälle.

Pese paprikat ja leikkaa kantaosasta avoimiksi. Poista siemenet. Silppua leikkaamiesi paprikoiden kannet täytettä varten.

Pese aurinkokuivatuista tomaateista ylimääräinen öljy pois. Pilko sipulit, halloumi, herkkusienet ja aurinkokuivatut tomaatit. 

Kuumenna öljytyssä pannussa sipulit ja halloumi. Lisää paprikat, herkkusienet ja aurinkokuivatut tomaatit. Pyörittele aineksia pannulla, kunnes ovat lämmenneet ja hieman pehmentyneet.

Sekoita täytteen joukkoon Koskenlaskija Cheddar, pieneksi silputtu timjami ja mustapippuri. Täytä paprikat ja raasta vielä pinnalle hieman parmesaania.

Suolaa en lisännyt täytteeseen ollenkaan, sillä halloumi, aurinkokuivatut tomaatit ja parmesaani toivat täytteeseen riittävän suolan.

Paista paprikat 225 asteessa 15 - 20 minuuttia ja nauti.

Paprikat olivat täyttäviä ja meheviä.

Onnenhetkiä

Pyörähdin tänään kesken viikkosiivouksen pihalle, joka kutsuvasti oli houkutellut minua joka ikkunasta tulemaan ulos siivoamisen sijaan.

Enkä totuuden nimissä kovin kauan ehtinyt miettiä, kun huomasin astelevani jo pihalla kameran kanssa.

Tuuli oli kylmä, mutta aurinko onneksi lämmitti vähän pihan suojaisissa paikoissa. Oli oikein hyvä hetki tarkastella, miten pihamme kevät on edennyt.

Ja olihan niitä kasvun ihmeitä tarkasteltaviksi! Eikä siihen totisesti paljon tarvita, kun suu vetäytyy onnelliseen hymyyn.

Kevät, jihuu!

Ensimmäinen pihamme krookus on tänään puhjennut kukkaan.
Kyllä se vain on soma!

Tulikuusaman lehdet ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Päivänlilja kurkottelee kohti aurinkoa.

Pikkusydämen pieniä alkuja.

Raparperipiirakkaa! No, ei ihan vielä.

Oijoi! Nyt on nuppu poikineen alppiruusussa.
Viime vuonna oli vain muutama kukka.

Kaunis lumikello on ilahduttanut
jo useita päiviä. Niin puhtaan valkoinen ja herkkä.

Hotellin sisustuspuuhissa

Kirjoitin joku päivä sitten hyönteishotellista (linkki: Hyödyllinen hotelli) .

 

Laitoin tänään hihat heilumaan ja aloin sisustaa hyönteishotellia omalle pihalle. Hotellin voi rakentaa myös parvekkeelle ötököiden iloksi.

Ihan mahdottoman mukavaa puuhaa, vaikka huoneita tässä hotellissa onkin aika monta sisustettavaksi! Materiaalia huoneita varten kannoin mm. kotimme viereisestä metsästä.

 

Tässä kuva vielä vähän keskeneräisestä hotellista. Pitää vielä porailla reikiä puupalikoihin ja korkkeihin, sisustaa muutama huone sekä peittää huoneet lopuksi verkolla. Sitten alkaakin olla aika hotellin avajaisille. Toivon mahdollisimman vilkasta sesonkia!

En malta olla tässä yhteydessä mainostamatta pihamme pöllökoristetta, jonka ystävämme on tehnyt itse. Tällaista komistusta varten tarvitset betonia, ripustuskoukun ja silikonisen kakkuvuoan. Betonikoriste säilyy hyvänä ulkona myös talvella. Hauska, eikö vain?

Tämän päivän bonuksena löysin metsästä kevään ensimmäisen sinivuokon, joka on kantautunut metsään pihaltamme. Näyttää sinne kantautuneen myös pikkutalvio, jonka suipot lehdet näkyvät myös kuvassa.

Ah, kyllä vaan kevät on ihanaa aikaa!

 

Aisteja virittävää taidetta

Eläköön jälleen Museokortti!

Tällä kertaa vierailimme Kiasmassa, jossa oli tosin hieman tynkänäyttely (kerroksissa rakennettiin uusia näyttelyitä). Mutta ei se mitään, sillä olihan siellä mm. brasilialaisen Ernesto Neton vaikuttavia teoksia.

En tiennyt koko miehestä aiemmin mitään, mutta ei sekään haitannut, sillä nyt tiedän jo vähän enemmän.

Kiasman käytäviä.

Ernesto Neton (s. 1964) suurissa installaatioissa on viitteitä luonnonmuotoihin ja ne muistuttavat eliöiden rakenteita.

Viime vuosina Neton työskentelyä on suunnannut syventyminen Brasilian Amazoniassa elävän huni kuin -alkuperäiskansan elämään ja kulttuuriin. Huni kuin -kulttuurin ydintä on yhteys luonnonympäristöön sekä elämänvoiman ammentaminen suhteesta toisiin olentoihin.

Neto tekee huni kuin -kulttuuria tunnetuksi taiteensa kautta.  Huni kuin tarkoittaa “oikeaa ihmistä”. (blogitekstin lähteinä käytetty Kiasman julkaisuja).

Useat teokset ovat iloisen värikkäitä ja ilmavia, täynnä yksityiskohtia, jotka houkuttelivat tutkimaan teosta hyvinkin läheltä. Osa teoksista on virkattuja.

Kyllä aistit saivat hyviä virikkeitä tällaisesta taiteesta. Pidin kovasti!

Ernesto Neto Kiasmassa 4.3. - 4.9.2016.

Pääset tästä linkistä Kiasman sivuille.