perjantai 28. elokuuta 2015

Paahdoin sitten ruusukaalia

Heti alkuun esitän kainon toiveen: ilahtuisin kovasti kommenteista - sekä risuista että ruusuista! Rohkeasti vaan antamaan palautetta!

Sitten tämän päivän teemaan, joka on ruusukaali.
Olen kaaliruokien vannoutunut ystävä, ollut pienestä pitäen. Äitini tekemä kaalilaatikko oli pitkään ihan parasta, mutta nyt olemme itsekin löytäneet tämän herkkuruuan makuun "sitä jotakin".

Ruusukaali on kuitenkin ollut poikkeus sääntöön. En ole tähän mennessä edes kokeillut sen valmistamista, sillä en ole kertaakaan kokenut mitään kummoista makunautintoa ruusukaalia syödessäni. Maistellut toki olen, mutta yleensä ne ovat olleet vedessä keitettyjä, ei-oikein-miltään-maistuvia pieniä, vihreitä pettymyksiä.

Tänään en flunssani takia pääse syömään valmiiseen pöytään, joten päätin itsellekin yllätykseksi valmistaa ruusukaalia. Tein siitä uunissa paahdetun version seuraavasti:

Uunissa paahdettua ruusukaalia

400 g ruusukaalia
3 pientä tai yksi iso punasipuli
Parin pienen oksan verran timjamia
1 rkl pinjan, auringonkukan tai kurpitsan siemeniä
(Maustevoita, esimerkiksi valkosipuli)
1 - 2 ruokalusikallista balsamietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
Suolaa

Ensin poistin ruusukaalien kannat ja halkaisin kaalit puoliksi. Kuorin ja halkaisin sipulit.
Säälittävän pienet sipulit ovat omaa satoa.
Melkein samaa kokoa kuin alkukesällä istuttaessani ne.
Pyöräytin pannulla kaalit, sipulit ja timjamit valkosipulilla maustetussa rasvalevitteessä, jota jääkaapista sattui löytymään.
Sekoitin balsamietikan ja oliiviöljyn keskenään. Lisäsin seokseen ruusukaalit, sipulit, timjamit ja pinjansiemenet. Huomasin jälkikäteen, että siemenet olisi voinut kuumentaa jo pannulla, mutta parempi myöhään... Lisäsin suolaa.

Paahdoin uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Kaalit jäivät vähän pliisun värisiksi,
koska en nälältäni malttanut odottaa tarpeeksi.
Kokonaisuus maistui maukkaalle, mutta kaipaisi seurakseen jonkin lisukkeen, kuten esimerkiksi grillattua lihaa, kalaa tms. Myös esimerkiksi pekoni olisi voinut antaa ruualle viimeisen makusilauksen.

Balsamietikkaa oli sopivasti, ja se korosti kaalin muuten niin mietoa makua. Valkosipuli antoi mukavasti makua, kuten myös tuoksua keittiöön.

Kurkkukipua potevalle en ruokaa suosittele, sillä tämä perusteellista puremista vaativa kiinteä kaali ei tuntunut nielaistessa kovin miellyttävälle. Tulipahan sekin nyt todettua.

Suosittelen kuitenkin maistelemaan, sillä ainakin meidän ruokapöydässämme ruusukaali tullaan näkemään vastedeskin. Voisi kokeilla, onnistuisinko saamaan siitä hyvä keitettynä.
Hyvin näytti maistuneen.

tiistai 25. elokuuta 2015

Nautiskellen!

Olen vieraillut vuosien saatossa Tallinnassa, Viron pääkaupungissa, varmaan kymmeniä kertoja. Nyt tuli hyvä syy lähteä viikonloppumatkalle Viron kesäpääkaupungiksi kutsuttuun Pärnuun.

Nautimme kahden ystäväpariskuntamme kanssa upeasta, ja sattumoisin myös helteisestä viikonlopusta tyylikkäässä Hedon Spa -hotellissa.
 
Ylellinen kylpylähotelli sijaitsee meren välittömässä läheisyydessä, rantadyynien takana - mutta silti vain kivenheiton päässä kaupungista. Pärnussa kaikki tuntuu olevan kävelymatkan päässä.

Kylpyläkokonaisuuden muodostavat vanha Mutakylpylä, sekä sen yhteyteen vuonna 2014 rakennettu uudisosa. Mutakylpylän uusklassistinen rakennus valmistui 1920-luvulla I maailmansodassa palaneen kylpylälaitoksen tilalle. Rakennuksen sanotaan olevan yksi Pärnun tärkeimmistä symboleista.
Vanha Mutakylpylä

Näkymä sisäpihalta.
Uimapukumuotia vuosikymmenten takaa.
 
Hotellin uudisosa katsottuna mereltä päin.
Parvekenäkymiä.
Hotelli tarjoaa rentouttavia kylpylänautintoja ja erilaisia hemmotteluhoitoja, joita emme lyhyen visiitin aikana ehtineet kuitenkaan käydä kokeilemassa - vaikka kovasti olisi mieli tehnytkin. Ehkä joskus myöhemmin?

Sen sijaan nautimme hotellin ravintola Raimondissa ihanan illallisen. Tuli maisteltua mm. rapuja, saksanhirveä ja kuusenkerkkäpaahtovanukasta asiaankuuluvien juomien kera. Nami! Myös ravintolan rantahietikolle avautuva viihtyisä terassi tuli testattua.
 
Ota mieluusti yhteys hotellin johtajana toimivaan ystäväämme Sari Sopaseen, jos haluat kuulla hotellista lisää. Sarin yhteystiedot löydät tästä linkistä ja kuvan alta. 

Lisätiedot hotellista löydät tästä.

Kylpyläkaupunki Pärnu


Ranta- ja kylpyläelämästään tuttu Pärnu taisi näyttää meille ensivisiitillä olleille turisteille parhaimmat puolensa, sillä ilma oli mitä ihanin. Aurinko helli ja lämmitti, ja valkeiden hiekkarantojen hiekka oli suloisen pehmeää ja upottavaa.
 
 
Rannat ovat matalia pitkältä matkalta. Ihmiset nauttivat viikonlopusta aurinkoa ottaen, piknikeväitä nauttien, uiden, pelaten tai rantaviivalla kävellen. Tunnelma oli leppoisan raukea.
Aallonmurtaja.
Kaupungilla näkyi turisteja, jotka istuskelivat kahviloissa tai kuljeskelivat pikkukaduilla piipahtaen välillä ostoksille pikkukauppoihin.
Monet liikkuivat paikasta toiseen pyörillä, minkä innostamina mekin vuokrasimme pyörät. Esimerkiksi kahden tunnin pyörävuokra oli 5 euroa. Pyörät olivat erittäin hyväkuntoisia.

Teimme "kahden sillan pyöräretken" Pärnu-joelle. Matka oli mukava, vaikka mielessä häilyi jo samana iltana koittava kotimatka.
Näkymä Pärnu-joelle.
Kiitos, ystävät! Niin nautinnollisen mukavaa oli, että matka loppui aivan liian nopeasti. Sinne siis uudestaan - ja seuraavalla kerralla mielellään pidemmäksi aikaa.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hellettä ja päivärutiineja

Saatiin vihdoinkin hartaasti odotettua lämpöä, ja jopa hellettä tänne Suomeenkin! Vielä on siis kesää jäljellä.

En ole auringonpalvoja, mutta nykyisessä työssähän aurinko tarttuu ja tuntuu, vaikkei olisi niin väliksikään.

Aamulla iholle sipaistu aurinkovoide pursuaa työpäivän edetessä hien mukana pois. Varsinkin kasvojen seutu näyttää hikoiluvaiheessa varsin mielenkiintoiselle.

Aurinko tarttuu, mutta vain paljaisiin kohtiin. Kuvia en julkaise, joten saat halutessasi kuvitella, miltä näyttää keski-ikäinen nainen, jonka kaikki muut osat ovat suhteellisen päivettyneet (punaisen ruskeiksi), paitsi jalat, vatsa ja selkä - niin ja kämmenet, jotka ovat päivät käsineiden suojissa. Tytär näki, ja purskahti nauruun. Kyllä habitukseni saa minutkin kieltämättä hymyilemään.

Mutta antaa auringon paistaa, tarttua ja lämmittää! Aurinkoisen hikoilupäivän jälkeen on tavallista ihanampaa tulla kotiin, jossa seuraavat työpäivän jälkeiset rutiinit.

Jos kypärää on tarvittu työmaalla, pannaan se välittömästi ulos tuulettumaan. Sinne joutavat myös hikiset turvakengät.
Likaiset releet pesukoneeseen.
 
 
Perheen sympaattinen lemmikkikonna Ruusa viedään ulos ja aurinkoon - edes hetkeksi. Siellä se nauttii lämmöstä omalla, omintakeisella tavallaan.
Suihku tai sauna ja perusteellinen hankaus kunnon harjan kanssa.
Sitten on hyvä istahtaa pihalle jokapäiväistä jätskiannosta nauttimaan. Samalla voi nautiskella kesäkukista, jotka yhä jaksavat kukoistaa.
 
 

Aurinkoa ja lämpöä sinunkin päivääsi!

tiistai 11. elokuuta 2015

Savolainen projekti, osa 2

Kirjoitin  huhtikuussa 2014 ystäviemme mökin ulkoportaiden suunnittelusta, joka oli siinä vaiheessa aloittamista vaille valmis projekti - jollaista myös savolaiseksi projektiksi kutsutaan.

Tästä linkistä pääset lukemaan aikaisemman postaukseni.

Kyseinen projekti on vaikeuksien ja haasteiden kautta valmistunut tänä kesänä, joten nyt on paikallaan kirjoittaa siitä lisää.

Tästä lähdettiin liikkeelle

Ystävämme halusivat saada portaat käyttöön jo kesällä 2014. Pienellä paikkakunnalla hyviksi todettuja rakentajia ei kuitenkaan ollut tarjolla jonoksi asti, joten piti tyytyä niihin, joilla oli edes jonkinlaista rakentamiskokemusta.

Sattumien summana rakentajat pääsisivät aloittamaan työt niihin aikoihin, kun ystävämme olivat Suomen rajojen ulkopuolella, eli eivät olleet mökillään valvomassa rakentamista.

Rakentajat ohjeistettiin suullisesti, sekä heidän kanssaan käytiin läpi portaiden piirustussuunnitelmat.

Homma vaikutti rakentajista niin selvälle, että toinen oli todennut toiselle: "Ei tässä mitään suunnitelmia tarvita. Tämä on ihan selvä homma."

Näin portaat olisi pitänyt tehdä

  • Sähkötolpista rakennetut portaat oli tarkoitus rakentaa maisemaa kunnioittaen ja kallion muotoon sopeuttaen. 
  • Portaita piti olla vain tarvittavissa kohdissa, sillä kalliossa itsessään oli ennestään porrasmaisia painanteita. 
  • Portaissa piti olla liuskekivipäällystys, jotta ne olisivat mahdollisimman luonnonmukaiset.

Näin oli tehty

Kun ystävämme tulivat matkaltaan seuraavan kerran mökille, pääsi rouvalta itkut. Kaunis mökkimaisema oli muuttunut tällaisesta...

Vasemmalla aitta, oikealla mökki.

... tällaiseksi.
Portaat olivat sotilaallisesti peräkkäin, ja ne oli täytetty valkoisella hiekalla, joka valui kangasmetsän puolelle ja kauniin kallion päälle. Askelmiin suunnitelluista liuskekivistä ei ollut tietoakaan, sillä rakentajien mielestä ne eivät olleet tarpeellisia.

Siitä ei nyt sen enempää, millaisia keskusteluja käytiin tämän jälkeen ystäviemme ja porrasrakentajien kesken. Kukin voi arvailla niitä mielessään.

Suomalaisella sisulla

Ensijärkytyksestä toivuttuaan piti ystäviemme kääriä  hihat ja korjata tilanne mahdollisimman hyväksi - suomalaisella sisulla ja tällä kertaa omaan työpanokseensa luottaen.

Syksyllä 2014 he asensivat liuskekivet (Oriveden musta) kivituhkakerrokseen.

Tänä kesänä työ jatkui kuntan eli metsäpohjamaton asennuksella. Kuntan avulla portaat saatiin maisemoitua rinteeseen mahdollisimman luonnonmukaisiksi.

Tämän kesän sateita on kiitelty moneen kertaan, sillä kuntta lähtee hyvään kasvuun vain riittävän kastelun avulla. Tosin kyllä sitä vettä oli myös kannettu Saimaasta useampia satoja litroja.

Valmiit portaat

Jälkeenpäin on hyvä jossitella, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Nyt voin kuitenkin todeta, että "loppu hyvin, kaikki hyvin" käytyäni katsastamassa portaat tänä kesänä.

Kiitos ystäviemme omatoimisen uurastuksen, ovat portaat nyt pitkälle sellaiset kuin ne oli alun perin tarkoitettukin.

Kuvat kertokoot puolestaan.
 
 
 
 

maanantai 3. elokuuta 2015

Pestoherkkua

Kirjoitin alkuvuodesta trendiksi nousseesta lehtikaalista (Monipuolinen lehtikaali), joka näyttää tulleen jäädäkseen suomalaisen keittiön vihannesvalikoimiin. Eikä syyttä, sillä se on varsin ravinnepitoista; sanotaan, että se sisältää jopa kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini.

Keväällä intouduin kokeilemaan lehtikaalin kasvatusta. Uskaltauduin lähteä liikkeelle siemenestä, sillä väittävät helpoksi kasvattaa.

Ja kas - omaksi yllätykseksikin minulla on nyt lehtikaalia omasta takaa. Vähäisellä hyötykasvien kasvattamiskokemuksella uskallan suositella sen kasvattamista muillekin.
Nyt lehtikaalini on jo sen verran suurilehtistä, että uskaltauduin kokeilemaan sitä myös keittiön puolella.
Tein lehtikaalipestoa, joka kieltämättä maistuu maukkaalle! Tässä ohje, ole hyvä:

Ainekset

1/2 dl pinjan-, auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä
 noin 60 g lehtikaalia (lisäsin joukkoon myös vähän lehtipersiljaa)
1 - 2 valkosipulinkynttä
40 g parmesanjuustoa
1/2 - 3/4 dl oliiviöljyä (käytin avokado-oliiviöljyä, joka toimii tässä hyvin)
 puolikkaan sitruunan mehu

Lisää suolaa, jos et luota parmesanin suolaisuuden riittävän. Lisäksi mustapippuria makua antamaan.

Tee alta löytyvien kuvatekstien ohjeen mukaan.  Hienonna kaikki ainekset monitoimikoneessa.

Pilko lehtikaali. Tässä on reilu 60 gramman annos.

Paahda siemeniin hieman väriä öljyämättömällä pannulla.

Raasta juusto.
Purista puolikkaan sitruunan mehu.

Pilko valkosipuli.
Hienonna kaikki ainekset monitoimikoneessa.
Täytyy sanoa, että lopputulos oli maukas, mutta vaivaansa nähden annoskoko oli kovin vaatimaton . 
Työpäivän jälkeen eivät vähäiset kokkaustaidotkaan olleet ihan skarpissa terässä, joten sain samalla aikamoisen sotkun siivottavaksi. Onneksi on siunattu astianpesukone, jonka syövereihin sain sujautettua kaikki lukuisat, likaiset välineet.
 
Toimisikohan lipstikkapesto? Minulla kasvaa nimittäin sitäkin pihassa. Hmm...täytyy panna mietintään.