Boulangerie ja muita juttuja

Kävin jokin aika sitten pitkästä aikaa koulumme puistosalissa. Suuni loksahti auki heti ovesta sisään astuttuani. Nuorisopuolen taitava ”sisarluokkamme” oli käärinyt hihat ja valmistanut salia jotakin maaliskuista tilaisuutta varten. Muutos entiseen verrattuna oli upea!

Ideointia oli tehty yhdessä ja erikseen. Toteutettavaksi oli valikoitunut ranskalaiseen teemaan perustuva suunnitelma.

Valmistelut olivat käydessäni vielä hieman kesken. En malta kuitenkaan olla jakamatta kuvia, jotka kertokoot puolestaan!

Boulangerie, jonka ikkunoista näkyy koulun aula.



Kookas ja näyttävä seinämaalaus.



Yksityiskohtia...



maalauksesta.

Pilari on koristeltu ranskalaisilla julisteilla.

 

Opettajien työtila näyttää nyt rapatulta talon seinältä.
 

Lisää näyttäviä seiniä.

Itse tehdystä betonista valetut pollarit - Ranskan-lipun väreissä tietysti.
 

Puun tuoksua ja järeitä koneita

Opiskeluun kuuluvat puutyöt polkaistiin käyntiin viime viikolla, kun aloitimme Emman piha-alueelle suunnittelemiemme puutöiden valmistuksen. Valmiit työt ovat esillä toukokuussa.

Heti viikon alkajaisiksi puutyöopemme esitteli seuraavien viikkojen työympäristömme eli puutyösalin.

Katsaus puutyösaliin.

Puuta... kaikenlaista, kaikkialla.

Kun ensimmäisen kerran astuin saliin, haistoin hienostuneen puun tuoksun. Se tuntui leijuvan kaikkialla. Puutyösali ei ollutkaan yksi sali, vaan joukko saleja, joissa alaa opiskelevat tekevät upeita puutöitä. Tässä taas yksi käsityöläisen ammateista, jota arvostan ja ihailen suuresti. Ehkä arvostukseni vielä kasvaa, kunhan saan hieman näkemystä puutöistä.

Kävelimme puutyöopen perässä ja tunsin olevani Liisa Ihmemaassa. Joka puolella oli järeitä ja pelottavia koneita ja laitteita sekä outoja työkaluja ja hilavitkuttimia, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ollut käsitystäkään.

Koneilla oli hienoja nimiäkin, kuten jiirisaha, kaappari, sirkkeli, vannesaha, nauhahiomakone – vain muutaman mainitakseni. Kaikkialla näkyi myös varoituskylttejä, jotka antoivat nopeasti ymmärtää, miten vaarallisista laitteista on kyse.

Uutta asiaa tuli paljon, mutta suurin osa kuulemastani tuntui valitettavasti menevän saman tien ohi. Yritin tosissani painaa erityisesti koneiden käyttöturvallisuuteen liittyvät ohjeet, jotta en tulevina viikkoina menettäisi yhtään jäsentäni, kuuloani tai näköäni.

Oi, Emma, Emma!

Suunnittelemiamme tuotteita lähdettiin työstämään ryhmissä. Onnekseni omassa ryhmässäni on niitäkin, jotka ovat tehneet puutöitä jo aikaisemmassa elämässään. Sain heiltä kullanarvoisia neuvoja ja uskalsin tavoilleni uskollisena kysyä myös niitä tyhmiä kysymyksiä. Ja niitä tuli taas paljon!

Ryhmäni tekee Emman pihalle kukkalaatikkomoduuleja, joita voi käyttää yksittäisenä tai ryhmänä. Tavoitteena on tehdä ainakin 8 kukkalaatikkoa, mikä saattaa viime viikon vauhdilla jopa toteutua. Teimme niitä jo peräti kolme kappaletta. Hyvässä ryhmätyössä on voimaa!

Kukkalaatikon sisus tehdään vesivanerista.

Akkuporakoneella ruuvit kiinni.

Moduulit voi asetella esimerkiksi näin...

... tai näin.

Olin tosi tyytyväinen, että sain viikon aikana jo hieman tuntumaa poraamisesta, ruuvaamisesta ja sirkkelin käytöstä. Iloa tuotti jälleen myös se, kun näki kättensä jäljet saman tien.

Kunhan vielä täytämme laatikot aikanaan kauniilla kukilla, niin hyvä tästä tulee!

Oikomishoitoa

Viimeksi mietiskelin, jääköhän Vanhan miehen hampaat –porrasharjoitus viimeiseksi. Ei jäänyt, sillä heti seuraavana päivänä saimme uuden tilaisuuden.

Puistosaliin saavuttuamme portaat nököttivät paikallaan yhtä säälittävinä kuin ne olivat tehdessämme. Nuorisopuolen ope kävi vielä kääntämässä veistä haavoissamme ja kysyi, tiedämmekö, mikä niissä oli mennyt pieleen. "Tiedämme.", toistimme kuin paviaanit. "Betonia ja luonnonkiveä ei saa yhdistää keskenään." Hymyillen hän totesi opin menneen perille. Hmph - no, tietenkin tämä oppi ainakin on mennyt perille!


Matkalla oikomishoitoon.

Suomalainen sisu nosti nyt päätään, sillä arvasimme muutaman muunkin käyneen virnistelemässä työllemme. Tämän alan opiskelijalle on kunnia-asia päästää käsistään vain hyvin tehtyjä töitä!

Niinpä meidänkin vanha miehemme pääsisi kunnon oikomishoitoon, ja hampaista tehtäisiin entistä ehommat! Materiaalivalinnassa pitäydyimme pelkästään kauniissa, graniittisissa paasikivissä ja noppakivissä.

Ensimmäinen askelma alkaa muodostua.

Ja toinen seuraa perässä.

Ahkeroimme posket punaisina, että saisimme portaat vihdoinkin valmiiksi. Ope tuli arvioimaan työmme, joten kiireellä lakaisimme ylimääräiset hiekat pois. Vähän portaat jäivät paikoitellen hiekasta kosteiksi, mutta eiköhän kuva siitä huolimatta puhu puolestaan: kelpaa vanhan miehen taas hymyillä!

Näihin portaisiin oli opekin tyytyväinen.

 



Iloisella mielellä koulusta kukkakaupan kautta kotiin!

Tee maailmastasi puutarha

 

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta

- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

 

Johann Wolfgang Von Goethe

 

Hyvää ystävänpäivää!

Tulipaloja sammutellessa kohti kevättä

Tänään olivat tunnetusti huonot matemaattiset taitoni koetuksella. Aloin toden teolla laskea, millä ajalla ehdimme tehdä kaikki tehtävät ja toimeksiannot, joita meille on koulussa kaavailtu kevätkaudelle.

Lähiopetuspäiviähän meillä on tiistaista torstaihin. Maanantait ja perjantait (ja välillä lauantait ja sunnuntaitkin) aherramme etänä kotona: päätä raapien sekä kirjoja ja nettiä selaillen.

Aikamoista itseopiskelua, joka vie yllättävän paljon aikaa. Ainakin minulla.

Suunnittelua…

Loppusyksystä aloitimme suunnittelujakson, joka lukujärjestyksen mukaan päättyi viime viikolla. Suunnittelujakson kaikki kolme suunnittelutyötäni ovat vielä kesken, mutta siirrän ne To do –listalle eli tehtävä on – ja mahdollisimman rivakasti. Oman pihan suunnittelusta on näyttötutkinto maaliskuun alkupuolella.

Suunnittelutöiden lomassa harjoittelimme välillä liuskekivitöitä. Tulipa tehtyä myös yhdet portaatkin, ne Vanhan miehen hampaat. Portaiden harjoittelu ei jää toivottavasti tämän harjoituksen varaan!

Tällä viikolla aloitimme sitten puutyöt.

Puutöitä… 

Puutyöjakso aloitettiin ohjeella saapua Espoon modernin taiteen museoon, Emmaan. Meillä ”viherrakentaja-aikkareilla” (aikuisopiskelijoilla) on nyt yhteinen projekti: suunnittelemme ja teemme Emman piha-alueelle jotakin puusta.



Sit nää tekis ja suunnittelis jotakin puusta tonne portaiden yläpuoliselle alueelle.

Opiskelualamme mukaisesti siihen tulee varmasti liittymään myös kasvielementti. Valmiin työmme suuret avajaiset ovat toukokuussa. Odotan… hm… mielenkiinnolla.

”Tämä on niin sanottua valmistavaa koulutusta.”, sanoi puutöiden ope. ”Näyttö puutöistä on sitten vielä erikseen eli tulette tekemään yksilötöinä kukkalaatikot. ” Auts.

Onneksi tässä veneessä on lisäkseni joukko muitakin tumpeloita, joilla on yhtä vähän puutyökokemusta kuin minulla. Miten sitä toimistossa työuransa tehnyt olisi puutöitä tullut tehneeksi? Nyt pitänee yrittää ottaa huumorilla, sillä ei se suremalla parane.

Betonitöitä…

Niin, tosiaan. Ettei tarvitse kynsiä pureskella, on meillä huomenna betonimuotin teko oman open johdolla. Jos olen pysynyt yhtään perässä, se liittynee vettäläpäisevien betonilaattojen suunnitteluun ja tekoon. Niitä, ja ehkä muutakin,  ilmeisesti teemme joko myöhemmin keväällä tai sitten jouhevasti puutöiden lomassa.

Asiakastöitä… 

Huhtikuun puolen välin tietämillä alamme tehdä viherrakentamiseen liittyviä asiakastöitä. Itse olen mukana asentamassa asiakkaan pihalle liuskekiviä.

Asiakastöitähän olemme tehneet myös vihersuunnittelujakson aikana. Oma projektini on suunnitellut kahden kerrostalon piha-alueen. Se on onneksi jo loppusuoralla.

Työssäoppimista…

Kahden vuoden opiskelujaksoomme kuuluu 20 opintoviikkoa työssäoppimista (TOP). Mikäli asiakastöiltämme pääsemme irrottautumaan, voimme jouhevasti aloitella työssäoppimisjaksomme jo loppukeväästä.

Oma TOP-paikkani on allekirjoituksia vaille selvä. Odotan TOP-jaksoa kovasti, sillä siinä jos missä oppii tätä työtä. Opintomme koostuvat niin monesta osa-alueesta, joista opimme opiskelujen aikana vain pintaa – kuten olet voinut edellä lukea.

Kevätta kohti...

Tässä vähän aikuisopiskelijan vuodatusta ja realiteetteja opiskelusta. Liekö vähän kevätväsymystä ilmassa?

Kevättä ja kesää kohti kuitenkin mennään - ja kovaa! Pidä hatustasi kiinni!

Tarttis välillä vähän relata!

Kun on keski-ikäinen, kohtuullisen pitkän työuran tehnyt ja perheellinen opiskelija, on elämässä muutakin kuin pelkkää opiskelua.

Jos on perusteellinen ja tunnollinen, tahtoo kuitenkin käydä niin, että opiskelu vie osan myös vapaaksi tarkoitetusta normielämästä.

Kolmen koulupäivän lisäksi pyrin hyödyntämään maanantain ja perjantain kotiopiskelupäivät täysin koulutehtäviin. Muun ajan yritän sitten relata ja tehdä jotain aivan muuta. Kuten pestä pyykkiä tai siivota. 

 

 

Intensiivinen tekeminen kuitenkin tuntuu imaisevan mennessään ja huomaan tekeväni koulutöitä ainakin ajatustasolla myös muuna aikana, kuten harmikseni myös yöllä. Yritän suunnitella erilaisia pihoja, teen ahkerasti kivitöitä ja istuttelen kasvillisuutta.

Tänä viikonloppuna olin päättänyt ansaita pienen hengähdystauon ja olen ottanut tietoisesti hieman löysemmin. En ole meditoinut, kuten suuriin urheilusuorituksiin valmistautuvat urheilijat, vaan olen nauttinut kynttilöistä, koko perheen kokoontumisesta päivällisen ääreen ja hyvillä mielin iloinnut Suomen ensimmäisestä olympiamitalista.

 

 

Huomenna taas kotiharjoitukset jatkuvat. Ja tiistaista lähtien alkavat puutyöt. Huh, huh, vähän hikeä pukkaa, sillä tämäkin aluevaltaus on minulle täysin uusi. Varmasti tulet näistä harjoituksista vielä kuulemaan.

 

Jotta puutyöt eivät uisi uniini, nautin vielä hetken kynttilöiden valosta.

 

 

Kun lamppu syttyy

Oman pihan suunnitteluharjoitukset näyttötutkintoa varten jatkuvat. Olen hakenut tietoa ja inspiraatiota sekä kirjallisuudesta, lehdistä että netistä ja tullut siihen tulokseen, että tietoa kyllä on, mutta ehkä vähän liikaakin.

Suunnitelmani kaipasivat kuitenkin infoähkyn sijaan inspiraatiota, lampun syttymistä, ahaa-elämystä - mutta se antoi odottaa itseään.

Lampun syttymistä odotellessa.

14 + 1

Suunnitelmani sai onnekseni tammi-helmikuun vaihteessa kaipaamani piristysruiskeen. Saimme nimittäin naapurimme kanssa pitkällisen prosessin jälkeen 14 suuren haavan ja yhden koivun kaatoluvat. ”Kuoharin paikka”, sanon minä, kunhan puut on kaadettu maaliskuun alussa.

Siispä adios, varjoisa piha ja tervetuloa aurinko ja valo!

 

Mm. nämä haavat saavat kohta kyytiä!

Tieto valon lisääntymisestä siivitti minut miettimään mm. perennapenkkien istutuksia uusiksi. Eikä hankintalistalla ole vain uusia kasveja, vaan myös nykyisten siirtelyä, varjosta valoon tai toisin päin. Ajatus tuo hikikarpalot omalle, saati puolison, otsalle.

 

Vihdoin saamme varjon väistyttyä ehkä jopa nurmikonkin kasvamaan. Nykyinen nurmikkomme on ollut lähinnä vitsi, sillä sitä ei ole. On vain pehmeä sammal, joka tuntuu jalkojen alla ihan mukavalle. Näin olemme vuosia lohduttautuneet.

 

Muodoilla on väliä 

Oma pihamme on lättänä ja suorakaiteen muotoinen. Voisi hyvinkin pihasuunnnitelmien osalta toimia esimerkkinä, miten pihaa ei pidä tehdä. On toki paljon säilytettävääkin, mutta suunnitelmani takaavat, että pysymme siitä huolimatta sopivan puuhakkaina. 

 

Uutta puhtia suunnitelmiin sain, kun oivalsin, että puutarhassa voi leikitellä muodoilla. Turvallisilta, mutta yksitoikkoisilta tuntuvien suorakaiteen ja neliön sijaan pihasuunnitelma voi perustua myös pyöreisiin muotoihin. Tai sopivasti kulmikkaiden ja pyöreiden muotojen sekoitukseen, sanovat alan opukset. 

 

Mutta, mikä on sopiva sekoitus?

 

Siis jotain tällaistako muotojen sekoitusta? (Versailles, Ranska)

Päätin ratkaista asian niin, että suunnittelin kulmikkaan pihan vastapainoksi kaarevareunaisia kasviryhmiä, joissa istutukset muodostavat yhtenäisiä alueita. Ei enää yksittäisiä puita, pensaita tai kukkapenkkien hajasijoittelua.

 

Kivityöharjoitusten myötä olen myös ihastunut kivimuureihin. Etupihan paraatipaikalle onkin nyt suunniteltu punaisista vallikivistä tehtävä korotettu kukkapenkki – tietysti pyöreän muotoinen.

 

Kaiken tämän aherruksen tuloksena syntyi kasa luonnospiirustuksia, kasviluettelo, suunnitelmaselostus ja valtaisa kysymyspatteristo, joiden kanssa purjehdin eilen open eteen. Sain häneltä taas seuraavat askelmerkit, joiden avulla nyt etenen. 

 

Homma siis jatkuu ensin suunnittelujen loppuunsaattamisella. Sitten toivon, että vanha sanonta "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", pitäisi myös paikkansa.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Näyttötutkintoani varten tekemäni pihasuunnitelmat koskevat vain puolta pihaa. Loput vuorossa ehkä sitten, kun nämä suunnitelmat on ensin toteutettu.

Nöyrä, utelias kulkija

Aloitettuani viherrakentaja-artesaaniopinnot on sekä nöyryyteni että uteliaisuuteni lisääntynyt. Missä tahansa ulkona kulkiessani on katseeni suunnattu joko nöyrästi maahan tai pääni pyörii uteliaasti puolelta toiselle. Ehkä on paikallaan hieman valaista asiaa kuvaesimerkein.

Erityisesti kivityöharjoitusten myötä en ole voinut olla huomioimatta, millaisia kivitöitä ympäristössä on, sekä hyvässä että pahassa.

Alla muutamia esimerkkejä, joita olen kulkiessani kuvannut.

Matemaattisen tarkasti

Jos olet kävellyt Helsingissä Keskuskadulla, et varmaankaan ole voinut välttyä huomaamasta taidokasta kiveystyötä. Vai, oletko ehkä vain manaillut kulkua esteviä kivikasoja? Joka tapauksessa upea taidonnäyte todellisesta ammattitaidosta, jota kannattaa seuraavalla kerralla pysähtyä ihailemaan.

Keskuskadun kiveystyön kuviot perustuvat matemaattiseen malliin.

Sekaisin kivistä

Suunnittelija on suunnittellut haastaallisen ladonnan, jossa kivimies on joutunut varmaan raapimaan muutaman kerran päätään. Betonikivi on jouduttu pilkkomaan moneen pieneen osaan ja asettelemaan kohdilleen, mikä hidastaa työtä. On suunnanvaihtoja ja tiukkoja käänteitä.

Sori, mutta kokonaisuus on sekava.

Betonikiviladontaa Kauppakeskus Tikkurin vieressä.

Ristiin, rastiin ja monenlaista materiaalia (Tikkurila, Asematie).

Suomenlinnan kivitaidetta

Suomenlinna tarjoaa ehtymättömästi kaunista kuvattavaa. On vanhoja mukulakiviteitä ja kauniita kivimuuria.

Pala Suomenlinnan kauniista kivimuurista.

Suomenlinna.

 Kuopiolaisia taidonnäytteitä

Oppikirjamme Viherproggiksen (Karjalainen & Tajakka) mukaan viuhkaladonta on asennukseltaan haasteellisin ladontakuvio, koska tekijän on luotettava muotoa hakiessaan omaan havaintokykyynsä.

Kuopion torilla sain luvan ihmetellä kivityömiesten taidonnäytteitä. Työssä käytettävät apuvälineet näyttivät omiin harjoitustöihimme verrattuna melko vaatimattomilta. Jälki oli kuitenkin upeaa!

Kivityömies työssään Kuopion torilla.

Kivityömiehet latoivat noppakiviä paikoilleen parina.

Kuopion torin valmis viuhkaladonta.

Kiviharjoitus hyvässä vai pahassa?

Ja lopuksi vielä oma työmme, jossa harjoittelimme kaariladontaa noppakivillä. Kukin voi tehdä omat johtopäätöksensä, onko tämä näyte esimerkki hyvästä vai pahasta kivityöstä. Sen sanon (puolustukseksi), että helppoa se ei ainakaan ollut.

Tota noin... Miten tästä eteenpäin?

Ihan eivät laskelmat menneet kohdilleen, mutta hahmo sentään muodostui.