Jaksan myöhäänkin syksyllä olla sienien suhteen toiveikas ja sujautan ennen metsään lähtöä pienen muovipussin taskuuni. Näyttää kannattavan, sillä noin tunnin kävelyn jälkeen silmiini osuivat ensimmäiset isohkot suppilovahverot, jotka olivat saaneet kasvaa kosteassa, tosin lehtien peittämässä, sammalessa ihan rauhassa.
Etsi kuvasta suppilovahverot. |
En lakkaa toistamasta, että metsässä käyskentely on kerta toisensa jälkeen ihanan rentouttavaa, oli mikä vuodenaika tai sää tahansa. Raikas, hapekas ilma, hiljaisuus ja luonnon kauneus - siinä silmä lepää ja mieli rauhoittuu.
Luonto näytti valmistautuneen talven tuloon. Joitakin lintuja pyrähteli siellä täällä, mutta muuten ei eläimien ääniä kuulunut, eikä eläimiä näkynyt.
Puut ja pensaat olivat varistaneet lehtensä lähes kokonaan; vain siellä täällä roikkui muutamia ruskan värittämiä lehtiä.
Sammalmatto jaksaa edelleen loistaa vihreän eri sävyissä, eikä tunnu piittaavan väistämättä lähestyvästä talvesta.
Hyvää alkavaa viikkoa!
Kuvista huokuu ihana rauha =) Luonnossa liikkuminen on ihan parasta!
VastaaPoistaSarica, arvelen meillä olevan samanlainen suhde luontoon, josta saa ehtymättömästi kuvamateriaalia.
PoistaMukavia syyskuvia. :)
VastaaPoistaBlogissani olisi sinulle tunnustus. :) Ehtisitkö poikkeamaan?
Voi, kiitos tunnustuksesta! 🙂 Tämä piristi surun keskellä, jossa nyt elän. Kunhan saan voimia, kirjoitan jälleen.
Poista