Luonto on valmistautunut talven tuloon

Helposti vetäytyi suuni hymyyn, kun tänään löysin metsäretkeltäni suppilovahveroita. Kyllähän niitä varmasti metsässä vielä on, mutta eivät vain ole viime viikkoina enää kohdalle osuneet.

Jaksan myöhäänkin syksyllä olla sienien suhteen toiveikas ja sujautan ennen metsään lähtöä pienen muovipussin taskuuni. Näyttää kannattavan, sillä noin tunnin kävelyn jälkeen silmiini osuivat ensimmäiset isohkot suppilovahverot, jotka olivat saaneet kasvaa kosteassa, tosin lehtien peittämässä, sammalessa ihan rauhassa.

Etsi kuvasta suppilovahverot.

Aikani pyörittyäni olin löytänyt pussin täytteeksi sieniä juuri sen verran kuin reiluun kastikeannokseen tarvitaan. Illemmalla saamme nauttia suppilovahverokastiketta paistettujen kuhafileiden ja paahdettujen juureksien kanssa, nam!

En lakkaa toistamasta, että metsässä käyskentely on kerta toisensa jälkeen ihanan rentouttavaa, oli mikä vuodenaika tai sää tahansa. Raikas, hapekas ilma, hiljaisuus ja luonnon kauneus -  siinä silmä lepää ja mieli rauhoittuu.

Luonto näytti valmistautuneen talven tuloon. Joitakin lintuja pyrähteli siellä täällä, mutta muuten ei eläimien ääniä kuulunut, eikä eläimiä näkynyt.

Puut ja pensaat olivat varistaneet lehtensä lähes kokonaan; vain siellä täällä roikkui muutamia ruskan värittämiä lehtiä.

Sammalmatto jaksaa edelleen loistaa vihreän eri sävyissä, eikä tunnu piittaavan väistämättä lähestyvästä talvesta.

 

Hyvää alkavaa viikkoa!