Perinteet kunniaan

Käyn lähes päivittäin kurkkaamassa, miten raparpeni nousevat maasta, vaikka aurinko paistaa vain rae- ja sadekuurojen lomassa.

Tilanne 14.4.2014.

Raesade koetteli vappuna.

Vielä pitää vähän kasvaa (tilanne 9.5.2014).

Raparpereista ihanaa hilloa

Olen hillojen ystävä ja odotan malttamattomana raparperisatoa, jotta voin jälleen tänä vuonna valmistaa jo perinteeksi muodostuneen hillon eli chilisen raparperihillokkeen.

Löysin reseptin vuosia sitten Helsingin Sanomista, jonka verkkosivuilta resepti nytkin löytyy.

 

Chilinen raparperihilloke

 

1/2 l raparperipaloja

1 pieni punasipuli

1/2-1 isoa chiliä

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

2 rkl vettä

2 1/2 dl hillosokeria

 

Kuori raparperit ja saksi pieniksi paloiksi. Hienonna punasipuli. Kuori pala tuoretta inkivääriä ja raasta se. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna puolikkaat. 

 

Laita kattilaan raparperipalat, vesi, hienonnettu chili ja sipuli sekä inkivääriraaste. Kuumenna kiehuvaksi. 

 

Lisää joukkoon hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä noin 15 minuutin ajan. Jäähdytä puolisen tuntia ja lusikoi puhtaisiin tölkkeihin. Säilytä viileässä. Tarjoa esimerkiksi broileri- tai possuruokien kera. 

 

Hillo maistuu erilaisten lämpimien ruokien kyljessä tai vaikkapa vaniljajäätelön kanssa. Hyvää! 

 

Oksista hyvää haketta 

 

Toinen, yleensä näin keväälle ajoittuva perinne on oksien silppuaminen. Kävin tänään hakemassa lainaksi omakotiyhdistyksemme uuden, ns. murskaavan oksasilppurin ja aion aloittaa oksashow:n heti aamusta, satoi tai paistoi.

Oksat katoavat silppurin kitaan.

Nyt ainakin näyttää satavan, joten sään osalta perinne ei näytä tällä hetkellä jatkuvan. Yleensä sää on ollut aurinkoinen, mikä on helpottanut hieman silppuamista ja oksien käsittelyä.

Silputtavaa löytyy taas tänäkin vuonna, pari komeaa kasaa metsän reunassa.

Kompostialueen takana oleva pienempi oksakasa.

Urakan jälkeen on taas palkitsevaa nähdä kättensä jäljet eli poistuneet oksakasat ja saada silpusta myös todellista hyötyä. Risusavotta-postauksesta voit lukea, millaisen silppukasan sain aikaan.

Pihapiirimme mustarastas varmaan säestää jälleen työtäni kauniilla laulullaan.

Käytän oksasilppua sekä pensaiden ym. kateaineena että kompostikuivikkeena. Kierrätystä, ja köyhälle opiskelijalle säästöä - parhaimmillaan!