Sininen taivas, lämpö ja aurinko sekä vastaleikatun nurmikon tuoksu. Sellainen työpäivä oli tänään. Ei hassumpi siis, joten siitä piti osata nauttia. Tähän kesäänhän on niitä sadepäiviäkin mahtunut - ja monta.
Ulkotyöläisen arkeen totutellessa olen huomannut, ettei säätä tule ajatelleeksi samalla tavalla kuin työskennellessään siistissä sisätyössä. Ulkona on oltava joka tapauksessa, satoi tai paistoi.
Hellepäivät ovat ihania, mutta fyysisessä työssä melko raskaita. Paras työskentelysää on poutapilvinen sää, jossa lämpötila ei huitele hellelukemissa.
Koska kuljen pääsääntöisesti muiden autoilla, on Suomen arvaamattomiin säihin varauduttava mahdollisimman hyvin. Kassiin on pakattava kokonainen arsenaali erilaista vaatetta. On kumisaapasta, sadevaatetta, varasukkaa, villasukkaa, varapaitaa, lämmintä välivaatetta ja lukuisia työhanskoja. Silti varsinkin sade voi tehdä tepposet, kuten esimerkiksi viime viikolla.
 |
| "Sateessahan tässä mekin... älä valita!" |
Vettä satoi koko päivän, ajoittain kaatamalla, ajoittain vähän vähemmän. Liukastelimme jyrkähkössä tieliuskassa, jonne istutimme vuorimäntyjä ja levitimme kuorikatetta. Vesi hakeutui hiostavan sadetakin ja -housujen sisäpuolelle niin lahkeiden kuin hihansuidenkin kautta. Hupun alta pyrkiviä hiuksia tuli pyyhittyä naamalta likaisilla ja märillä työhanskoilla.
Sadevaatteiden alla olleet työhousut, paidat, sukat ja hanskat kostuivat, ja naama oli mullasta laikukas. Eihän se kivaa ole, mutta sillä mennään - ja hurtilla huumorilla.
Kieltämättä pani naurattamaan, kun katselimme toistemme "lookia": varsinaisia hapsutukkaisia ja likanaamaisia metsäneläviä, joilta lisäksi tippui multaa tai kuorikatetta joka askelmalla.
Pyydänkin pientä ymmärrystä, jos tällainen jengi pöllähtää kanssasi esimerkiksi kahvilaan samaan aikaan. Meille se on erityisen tärkeä hetki, kun pääsemme hetkeksi sisätiloihin nauttimaan kupillisen lämmintä juomaa ja riisumaan hiostavat sadeasut pois.
Niitä pieniä asioita, jotka tekevät iloiseksi.
Toivotan kaikille aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa!
