sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Monipuolinen lehtikaali

Jotkut blogini lukijat lienevät huomanneet, että olen hieman muuttanut blogin ulkoasua. Voit nyt liittyä blogini lukijaksi joko julkisesti tai yksityisesti klikkaamalla Liity tähän sivustoon -painiketta. Näin nämä kaksi rohkeaa, jo liittynyttä henkilöä, saisivat hieman seuraa. ;)

Koska blogini käsittelee useampia aiheita, olen myös lisännyt Avainsanat-luettelon. Kun klikkaat luettelosta jotakin avainsanaa, pääset sivuille, joissa on vain kyseisen avainsanan sisältämiä tekstejä.

Kiitos myös kommenteista, joita toivoisin toki saavani enemmänkin! Kommenttikentän löydät jokaisen tekstin lopusta.

 Äiti yrittää tehdä ruokaa

Nyt voimmekin siirtyä päivän teemaan. Niinä harvoina kertoina, kun minä teen ruokaa perheellemme, siitä on suorastaan pakko tehdä blogipostaus. Tänään oli sellainen päivä, kun ei tuo lumisateinen sääkään houkutellut ulkoilemaan.
 
Miehelleni ja minulle on vuosien saatossa näyttänyt muodostuvan keittiössä työnjako: mies kokkaa - ja taidolla kokkaakin, ja minä yritän tehdä ruokaa - ja mieluimmin yleensä sellaista mutkatonta kotiruokaa. Työnjako on muodostunut pakottamatta periaatteella: se tekee, ken tykkää ja osaa. Sopii mulle, muulle perheelle ja vieraillemme.
 

Sitruunainen lehtikaalispagetti

Joku viikko sitten Hesarissa kerrottiin, että amerikkalaiset ovat seonneet lehtikaalista. Artikkelin mukaan jopa niin, että sitä on vaikea välttää, vaikka yrittäisi. Sitä saa Yhdysvalloissa kuulemma punaisena ja vihreänä, paistettuna ja marinoituna, sipseinä ja popcornina, tuorepuristettuna mehuna ja jäätelönä. Aikamoisen monipuolinen kaali!

Kun sitten Hesari vielä myöhemmin julkaisi reseptin sitruunaisesta lehtikaalispagetista, ja sattumalta löysin lähikaupastamme ruukullisen tätä herkkua, pitihän sitä ryhtyä kokeilemaan. 
Kun ainekset ovat simppeleitä ja mausteet yksinkertaisia, ei se voi olla kovin monimutkaista, ajattelin ryhtyessäni kokkauspuuhiin. Haasteeksi muodostui kuitenkin uppomunien keittäminen - eikä se ihan nappiin tainnut mennäkään. Epämääräisestä ulkomuodostaan huolimatta tulivat kuitenkin syödyiksi.
Ensimmäisessä uppomunassa on havaittavissa pientä hajontaa.
Tekniikka alkoi vähitellen kehittyä.
Suosittelen tätä ruokaa, jossa mukavasti maistuivat reilu annos valkosipulia ja raikas sitruuna.  Lehtikaalia olisi voinut olla huomattavasti enemmän, sillä kovin vaatimattomaksi määrä lopulta kutistui.
 
Salaatiksi tekemäni tomaatti-mozzarella maistui ruuan seurana maukkaalta.

Lehtikaalia kasvattamaan!

Olen harkinnut laittavani lehtikaalin kasvamaan omalle pihalle. Ei ole kasvattajalleen kovin kranttu, mikä kannustaa kokeilemaan. Lisäksi luin, että tummanvihreän lehtikaalin ravintoarvot ovat korkeita: siinä on paljon rautaa, C-vitamiinia, kalsiumia ja proteiineja.

Jos onnistun saamaan satoa lehtikaalista, aion kokeilla lehtikaalisipsejä ja -pestoa. Kehuvat maukkaiksi!

Sitruunainen lehtikaalispagetti

4 kommenttia:

  1. Suosittelen ehdottomasti kasvattamista. Olen kasvattanut sitä aiemmin kun meillä vielä oli viljelypalsta. On kiitollinen kasvi ja satoa voi korjata pitkälle syksyyn, jos rusakot vain pysyvät loitolla, on nimittäin myös niiden herkkua.

    Lehtikaali on monipuolinen raaka-aine ruoanlaitossa, mielikuvitus vain rajana. Itse lisäsin sitä mm. sämpylätaikinan joukkoon. Sipsit ovat todella herkullisia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä ja kannustuksista ryhtyä lehtikaalin kasvattajaksi!

      Poista
  2. Moi:) Voi miten mielenkiintoisen näköinen lehtikaaliruoka! Hyvä bongaus. Joo, lehtikaalta vaan kaikki kasvattamaan, on helppoo kun vain alun pikkutaimivaiheesta pääsee yli (suojaa auringossa palamiselta ja ötököiltä). Sit lehtikaalen kasvua ei pysäytä mikään, ei pikku pakkasetkaan. sipsit on meillä suurhekku ja avokado-lehtikaalismoothie niin hyvää että huh huh, nami nro 1.
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva saada kasvattajien kommentteja! Kiitos, näistä on iloa ja hyötyä. ;)

      Poista