Luonto on valmistautunut talven tuloon

Helposti vetäytyi suuni hymyyn, kun tänään löysin metsäretkeltäni suppilovahveroita. Kyllähän niitä varmasti metsässä vielä on, mutta eivät vain ole viime viikkoina enää kohdalle osuneet.

Jaksan myöhäänkin syksyllä olla sienien suhteen toiveikas ja sujautan ennen metsään lähtöä pienen muovipussin taskuuni. Näyttää kannattavan, sillä noin tunnin kävelyn jälkeen silmiini osuivat ensimmäiset isohkot suppilovahverot, jotka olivat saaneet kasvaa kosteassa, tosin lehtien peittämässä, sammalessa ihan rauhassa.

Etsi kuvasta suppilovahverot.

Aikani pyörittyäni olin löytänyt pussin täytteeksi sieniä juuri sen verran kuin reiluun kastikeannokseen tarvitaan. Illemmalla saamme nauttia suppilovahverokastiketta paistettujen kuhafileiden ja paahdettujen juureksien kanssa, nam!

En lakkaa toistamasta, että metsässä käyskentely on kerta toisensa jälkeen ihanan rentouttavaa, oli mikä vuodenaika tai sää tahansa. Raikas, hapekas ilma, hiljaisuus ja luonnon kauneus -  siinä silmä lepää ja mieli rauhoittuu.

Luonto näytti valmistautuneen talven tuloon. Joitakin lintuja pyrähteli siellä täällä, mutta muuten ei eläimien ääniä kuulunut, eikä eläimiä näkynyt.

Puut ja pensaat olivat varistaneet lehtensä lähes kokonaan; vain siellä täällä roikkui muutamia ruskan värittämiä lehtiä.

Sammalmatto jaksaa edelleen loistaa vihreän eri sävyissä, eikä tunnu piittaavan väistämättä lähestyvästä talvesta.

 

Hyvää alkavaa viikkoa!

Laiska töitään luettelee

Oletko kiinnittänyt huomiota, että aika monet suomalaisista sananlaskuista ovat mollivoittoisia? Otetaanpa muutama esimerkki:

• Kotiinsa on moni kuollut.
• Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun ei lopeta.

Vaikka sanotaankin, että "laiska töitään luettelee", päätin sittenkin luetella - sillä niinhän se on, että "kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse".

Tänään minulla oli lomapäivä, eikä mitään varsinaisia suunnitelmia sen viettämiseksi. Itsellekin yllätykseksi päätin pestä ikkunat, vaikka se ei kuulukaan töideni top kymppiin. Siispä tuumasta toimeen, vaikka eihän ne työt tekemällä lopu.

Onneksi olin pessyt ikkunat jo pari viikkoa sitten ulkopuolelta, mutta näyttihän tuota tekemistä vielä olevan paljon jäljelläkin. Ja miten kävi? Tuli dominoefekti. Pesin ikkunat, mutta pesin myös kesäverhot (muiden pyykkien lisäksi) ja tilalle vaihdoin tietysti talviverhot - jotka piti ennen ripustamista myös silittää. 

Ajattelin hammasta purren, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Ja toisaalta - eihän sitä näin  aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on, kun on sitten hommat lopulta paketissa. Tiedä vaikka työ tekijäänsä kiittäisi.

Hämä-hämä-häkki seuraili puuhiani ulkopuolelta.

Töiden edetessä piti välillä ottaa murua rinnan alle. Lomapäivän kunniaksi tein yhtä lempparikeitoistani eli tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Kylläpä maistuikin hyvälle, ajattelin hiljaa mielessäni. Näin ei kukaan pääse sanomaan, että oma kehu haisee. Keitin vielä kahvitkin, joka tosin pääsi jäähtymään unohdettuani kupin keittiönpöydälle. Vaan ei hätää, sillä kylmä kahvi kaunistaa!

Niin se on, ystävät, valmista tuli kuin tulikin, ja saatoin lopuksi heittää ylävitoset eli läimäytin kädet tyytyväisenä yhteen. Eihän se elämä laiskoja ruoki ja lopussa aina kiitos seisoo.

Se oli sitten tässä, sanoi Ritari Ässä. Kohta saunaan ja kylmä siideri.

Voimakuvia

Viimepäivien hopun keskellä on ulkoilu ja luonnosta nauttiminen jäänyt kokonaan. Tai ei nyt ihan kokonaan, sillä olenhan saanut ihailla upeita, aavemaisen sumuisia aamuja ja ilta-auringon kultaamia pilvimuodostelmia - tosin pääasiassa kovaa kiitävän junan ikkunasta.

 

Nyt kun on viikonloppu ja lupa hieman hengähtää, päätin kaivaa esille viime kesän Italian-kuvia (ennen kuin lähden ulos nauttimaan kauniista syyspäivästä). En ole Eurooppaa pidemmälle reissannut, mutta tehtyjen matkojeni kokemuksella voin sanoa, että Italiasta olen kokenut löytäneeni mielenmaisemani - enkä nyt vähättele yhtään kaunista kotimaatamme.

 

Alla muutamia kuvia, joita voisin kutsua tämän hetken voimakuvikseni. Ne paitsi tuovat mieleen loman ihanan kiireettömyyden, mutta myös muistuttavat, miten paljon kaunista ympäriltämme löytyy.

Auringonlasku

 

 Valo

 

 

 

Hiljaisuus

 

 

"Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa"