sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tukiopetusta

Selailin loppuvuodesta kotikuntani aikuisopiston kevätkurssien ohjelmavihkosta. Ilokseni sieltä löytyi mielenkiinnon herättävä kurssi "Suunnittele unelmiesi puutarha". Sinne siis, vaikka pihasuunnittelun perusteita olikin käyty läpi jo koulussa.
Eija Klaucke, Englantilainen puutarha (kuva kirjan kannesta)
Onnistuin pääsemään kurssille mukaan. Jonkun tylsän kurssisuunnittelijan mielestä 22 tuntia pihasuunnittelukurssia on riittävästi, mutta minun mielestäni ei - ja nyt kaikki kiva alkaa olla loppusuoralla. 

Opettajamme on Eija Keckman, ent. Klaucke. Joillekin nimi voi olla entuudestaan tuttu. Eija Keckman on ehtinyt puutarhaurallaan paljon, joista viimeisimpänä englantilaistyyppinen elämyspuutarha Eija´s Garden.

Englantilainen puutarha on Keckmanin intohimo. Yksi hänen kirjoittamistaan kirjoistakin vie lukijansa englantilaisen puutarhan saloihin. Tietysti ostin kirjan ja maltan tuskin odottaa, että pääsen sen kimppuun!
Kiitos opettajamme, kurssi on ollut antoisa, ideoita ja tärkeää tietoa pursuava. Olen kirjoittanut muistiinpanoja kynä sauhuten ja yrittänyt ammentaa kokeneen suunnittelijan oppeja itseeni. Eija vinkkasi mm. hankkimaan Ella Rädyn tekemiä vihkosia (Taimistoviljelijät ry) kasvivalintoja helpottamaan. Niissä kasvit on esitelty kasvupaikan mukaan ryhmiteltyinä.
Tässä muutama esimerkki Ella Rädyn tekemistä vihkosista.
Kuinka ollakaan, olen jälleen (kuten koulussakin) suunnitellut omaa, noin 800 neliömetrin pihaamme. Koulussa tein vain pihan osasuunnitelman, jonka saimme lähes toteutettua viime kesänä. 
Nyt olen kuunnellut korvat höröllä vinkkejä englantilaisesta puutarhasta. Pääpaino suunnitelmissani on ollut keittiöpuutarhan perustaminen. Tai, oikeastaan... rehellisesti sanoen, on suunnitelmissa myös terassin laajentaminen ja parin (ison) istutusalueen perustaminen. Niin, ja parin ison koivun kaataminen.
Ei taida tulla vapaa-ajanvietto-ongelmia ensi kesänäkään - eikä seuraavinakaan. Jihuu! Maltan tuskin odottaa!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Ensin otetaan sanomalehti

Kiikutin aamusta biojätepussia lämpökompostoriimme, jota täytän ahkerasti myös näin talviaikana. Levitän syntyvää kompostimultaa mm. keväisin pensaiden ja puiden juurille. Ne tykkäävät!
Globe-lämpökompostori ja "välikompostori",
johon siirrän lämpökompostorin mullan vielä "tekeytymään".
Talikko on kompostoinnissa verraton työkalu.
Biojätepussina meillä on toiminut kaupan hedelmäpussi, jonka laitamme käytön jälkeen sekajätteisiin. Kaupan biojätepussejakin on testattu, mutta ne eivät ehdi hajota kompostorissamme. Toki ne ovat ympäristöystävällisempiä kuin muoviset hedelmäpussit, mutta maksavat ryökäleet ihan liikaa, ajattelee tämä opiskelija.

Koska kompostoinnin ideologiaan kuuluu samalla jätteiden määrän vähentäminen, päätin tänään vihdoinkin kaivella netistä ohjeet, miten sanomalehdestä taitellaan kompostipussi. Sanomalehdenhän voi käytön jälkeen heittää kompostoriin.
Netistä löytyi jälleen kerran hyviä ohjeita, jopa videon kera. Tässä yksi: Biojätepussin taitteluohjeet sanomalehdestä

Pitihän ohjetta kokeilla heti käytännössäkin.
Tabloidista taiteltu pussi on perheemme tarpeiseen vähän pieni, mutta toisaalta - näin se tulee tyhjennettyä useammin. Suurikokoisia sanomalehtiä (ns. broadsheet-formaatti) näkee tänä päivänä harvoin, mutta onneksi ainakin yhden kauppaketjun mainos edustaa vielä tätä kokoa. Siitä taiteltu pussi on käyttöömme kompakti.

Kun pääsin lehden taittelun alkuun, tein myös pieniä paperipussukoita. Niissähän voisi säilyttää esimerkiksi kukkien siemeniä. Tämä idea on ainakin Viherhattutädin mieleen!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Syötävän ihania kukkia

Tänään on kelju sää, mikä on oikein hyvä syy kaivaa esille joululahjaksi saamamme kirja Kukkaruokaa (Anne Paalo, 2009). Kirjan kaunis kuvitus vie ajatukset sopivasti kesään ja kukkaloistoon.
Anne Paalo kirjoittaa innostuneensa syötävistä kukista 1990-luvun puolivälissä, kun oli saanut käsiinsä englantilaisen puutarhalehden. Siinä oli ollut artikkeli tavanomaisista syötävistä kukista, kuten mm. orvokeista, krasseista ja ruusuista.
Puna-auringonhattu
Voikukka
Artikkelin innostamana Paalo alkoi maistella myrkyttömiksi tietämiään kukkia ja kokeilla niitä ruuanlaitossa. Lisäksi hän alkoi selvittää syötävien kukkien historiaa. Selvisi, että kukkia oli syöty jo muinaisessa Kreikassa ja Roomassa - ja vähän kaikkialla. Kirjaansa hän alkoi tehdä, kun aiheesta ei enää saanut muualta tietoa.

Kirjassa on 264 sivua tietoa syötävistä kukista, niiden kasvattamisesta ja hyödyntämisestä ravintona, mausteina ja erilaisina rohtoina.
Tulppaani
Pioni

Koukuttavia kukkareseptejä

Hetken melkein unohduksissa olleet syötävät kukat ovat jälleen muotia. Historialliset reseptit ovat saaneet rinnalleen uusia kukkaruokareseptejä, joista myös gourmet-ravintolat tekevät tyylikkäitä, värikkäitä ja maukkaita kukkaruokia.
Kaunokainen
Kukkaruokaa-teoksen lopussa on kattava joukko mielenkiintoisia kukkaruokareseptejä, joiden innoittamina olen nyt ahkerasti selaillut Hyötykasviyhdistyksen uunituoretta Siemenluetteloa. Voi olla, että jokunen uusi kukka ilmestyy pihallemme ensi kesänä!
Hyötykasviyhdistyksen Siemenluettelo
Reseptivalikoimasta löytyy äyriäistäytekukkaa, päivänlilja-kanakeittoa, kanervankukista tehtyä olutta, paistettuja kurpitsankukkia, ruusukastiketta kalalle, apilankukkaleipää ja orvokkijäätelöä - vain muutaman mainitakseni. Houkuttelevat kokeilemaan, eikö vain? 
Päivänlilja
Jotta saat vähän esimakua kirjan resepteistä, laitan alle niistä yhden.

Orvokkijäätelö

4 dl luonnonjugurttia
3/4 dl juoksevaa hunajaa
2-3 tl vaniljasokeria
40 orvokinkukkaa sekä orvokin lehtiä koristeluun
4 dl kermaa

Mausta jugurtti hunajalla ja vaniljasokerilla. Lisää orvokinkukat. Vatkaa kerma ja lisää se varovasti jugurttiseokseen. Laita seos muottiin, jonka peität ja panet pakastimeen.

Ennen tarjoilua kumoa jäätelö tarjoiluastialle ja korista orvokinkukilla ja -lehdillä.
Orvokki

Tärkeitä huomioita kukkien syöntiin liittyen

  • Syö vain kukkia, jotka varmasti tiedät syötäviksi.
  • Syö luonnonmukaisesti kasvatettuja kukkia.
  • Tarkista, ettei kasveja ole kasvatuksen aikana käsitelty kasvinsuojeluaineilla.
  • Älä syö kukkakauppojen tai puutarhamyymälöiden kukkia.
  • Älä syö vilkasliikenteisten teiden varsilla kasvavia kukkia.
  • Älä syö rauhoitettuja kukkia.
  • Jos sinulla on allergioita tai astma, voit saada oireita joistakin kukista.
  • Puhdista kukat ötököistä ennen syömistä.
  • Tutustu kukkiin ruokavaliossa samoin kuin totuttelisit uuteen ruokaan - yksi kukka ja vähän kerrallaan.
  • Varmista, etteivät kukat ole myrkyllisiä ja ovat turvallisia syödä.
  • Muista, ettei syötäväksi kelpaava kukka ole aina maukas.
  • Koristekukka ruokapöydässä ei tarkoita sen olevan syötävä.

Tämän jutun kuvat olen kuvannut itse. Kaikki nämä kukat kuuluvat syötäviin kukkiin.

torstai 8. tammikuuta 2015

Pienellä vaivalla ja rahalla

Opinahjomme nuorisopuolen viherartesaaniopiskelijat olivat kunnostaneet ja stailanneet vihertuotesuunnitteluluokan ennen joulua - sananmukaisesti lattiasta kattoon.

Oli ilo astua luokkaan eilen, ensimmäisenä koulupäivänä, ja panna merkille, miten pienellä vaivalla ja rahalla voi esimerkiksi rakentaa matalan hyllykön eurolavasta. Se soveltuu niin pihalle, parvekkeelle kuin sisällekin. Lopputulos vaatii vain hieman kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä.
Eurolavasta tehty hylly lepää uusitun lattian päällä.
Eurolavan tuunaamisesta löydät lisää vinkkejä esimerkiksi Natalian Sisustus-blogista (Kotivinkki).

Matalan eurolavahyllykön voi yhdistää seinähyllyyn, kuten luokassa oli tehty. Puutöitä hieman kokeilleena arvelin, että voisin itsekin selvitä sellaisen väkertämisestä (tosin vain omaan, ei sentään asiakkaan käyttöön). Hyllyyn voi sijoitella esimerkiksi yrtti- tai kesäkukkaruukkuja. Luokan hyllyn  lasipurkeissa oli erilaisia kivinäytteitä.
Tilanjakajaksi luokkaan oli tehty vihreä kuvaseinä. Samansävyiset kukka- ja kiviasetelmakuvat oli liimattu kapalevyihin ja sidottu toisiinsa kiinnikkein. Näyttävän ja harmonisen näköinen kokonaisuus!
En malta vielä lopuksi olla laittamatta kuvaa eiliseltä koulumatkalta, jolloin lämpötila oli vielä hieman nollan alapuolella ja aurinkokin paistoi.
 
Avovedessä pärskivien sorsien ja ohuesta jäästä pilkottavien osmankäämien lisäksi näen kuvassa aavistuksen lähestyvästä keväästä. Näetkö sinäkin?



maanantai 5. tammikuuta 2015

Lomaltapalaamisen sietämätön keveys

Olin raapustanut sen asianmukaiseen paikkaan kalenteriini, hyvissä ajoin ennen joululomaa. Keskiviikkona 7. päivä Akun, Aukustin, Augustin ja Augustan päivänä Kouluun!
 
Kun on lomaillut vuodenvaihteen molemmin puolin lähes 3 viikkoa, jona aikana lähes koko perhe on lähes koko ajan ollut ainakin hyvin lähellä, ovat koulu ja siihen liittyvät rutiinit alkaneet olla muisto vain.

Tänään piti olla ryhtiliikkeen paikka, vaikka vähän viime tippaan menikin. Kun pää on vielä loma-asennossa ja koko sielu ja ruumis nauttivat joutenolon ihanuudesta, on havaittavissa pientä yskähtelyä moottorin käyntiin saamisessa.

Kovasti tää on kuitenkin yrittänyt. Ensin selailla tulevan tentin aineistoa, jossa tuntuu vilisevän vieraalta kuulostavia sanoja, ohjeita ja termejä:

puukomposiitti, petroliölymaali, rakenteellinen puunsuojaus, aidan perustustavat, allaskalvon laskentakaava, päästöluokat, ravinnepuutosten oireet, alunamaat...
omajuuriset lajikkeet, johtoluku, päälilauta...
Auts - vaikuttais, että tää on unohtanut.

Tää luovutti ja yritti seuraavaksi järjestellä koulu- ja alan muuta materiaalia, jotta ne löytyisivät jatkossa helpommin ja nopeammin.

Pikasilmäys materiaalikaappiin riitti. Itsellekin yllätykseksi huomasin ajattelevani, että suunnitelmassani oli aivan liikaa vaivaa. Olihan kaikki tähänkin mennessä löytynyt.
Kun huomaa olevansa pitkällä iltapäivässä, saamatta oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi, luulin paniikin iskevän.

Sitten piti ihan pysähtyä miettimään, mikä kiire tässä on lomallaan saada maailma valmiiksi. Tässähän mennään jo kohti kevättä, ja opintojen loppusuora alkaa häämöttää. Eiköhän se loppurutistuksen motivaatiopiikki löydy näistä aineksista!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Väriä juureksista

Päätin tänään saada harmaaseen ja sateiseen päivään väriä jollakin tavalla. Sitten keksin, että voisin vihdoinkin valmistaa maukkaita juureslastuja, joita olin ajatellut joskus tehdä.
Jääkaapista löytyi neljä punajuurta, kolmen palsternakan pakkaus, muutamia kiinteitä perunoita ja pari porkkanaa. Löytyi myös öljyä ja maustamisessa tarvittava sitruuna. Sitten vain hommiin!
Näitähän voisi kasvattaa omallakin pihalla!
Näin käy, kun sotkee punajuuren muiden sekaan.
Pieni kosmeettinen haitta - mutta ei sen niin väliä oo. 
Avasin netistä randomilla Kotikokki.netin reseptin, jotta näkisin lastujen valmistamisen periaatteet. 
 
Suosittelen katsomaan (mitä itse en tullut tehneeksi) myös Kotimaiset kasvikset ry:n ohjetta, jossa on hyviä vinkkejä mm. juuresviipaleiden asettelusta leivinpaperille (viipaleet erikseen; ei toisiinsa liiskautuneina, kuten minulla oli) ja tietoa juuresten erilaisista paistoajoista.
Viipaleita tuli kaksi pellillistä.

Tältä viipaleet näyttivät paistuttuaan noin 200 asteessa
kymmenisen minuuttia.
Ohjeen mukaan paistamista vielä jatkettiin.
Vaikka jouduin sähläämään viipaleiden paistamisen kanssa (eripaksuiset, osittain toisiinsa liiskautuneet ja eri lajien viipaleet paistuvat todistettavasti eri tahdissa), sain kuin sainkin kipollisen maukkaita juureslastuja.

Tästä kokeilusta viisastuneena tiedän seuraavalla kerralla, miten nämä pitäisi tehdä.

Ohjeet

Ohje: Kotimaiset kasvikset ry
Ohje: Kotikokki.net