sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Mullan tuoksu koukuttaa

Sunnuntain 30.3.2014 Helsingin Sanomissa oli hyviä tuntemuksia herättävä julkaisu: Anne Karuvuoren  Nyt se vihdoin alkaa! Artikkelissa pohditaan, mikä puutarhassa elvyttää ja mikä merkitys luonnolla on meille.

Anne Karuvuori on haastatellut artikkeliinsa puutarhatieteen dosentti Erja Rappea Helsingin yliopistosta. Rappe sanoo: ”Tutkitusti kasvimaan ja kukkapenkkien kuopsutus rauhoittaa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä levänneeksi, iloisemmaksi ja terveemmäksi.” Hän jatkaa: "Luultavasti vihreä ympäristö ja kasvien kanssa ahertaminen antavat meille vahvan kokemuksen olemassaolosta.”

Lisäksi artikkelissa sanotaan: "Ihmislaji on elänyt koko pitkän historiansa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Vaikka olisimme nyt kuinka urbaaneja tahansa, luonto on perimmäinen ympäristömme.Aivomme osaavat lukea luontoa ja tunnistavat edelleen sen värit ja elementit harmoniana."
Ei siis ihme, että puutarha, luonto ja kosketus maaperään saavat meidät useimmat syttymään! Luonto ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme, ja aina se myös antaa meille jotakin.
Minulle puutarha ja luonnossa erityisesti metsä merkitsevät mullan tuoksua, kasvun ihmettä, hiljaisuutta, värejä ja niistä kumpuavaa hyvää mieltä. Luonnossa saan ammennettua hyvää oloa myös fyysisesti.
Aikamoinen paketti, jota näin keski-ikäisenä ja elämän tarkoitusta pohtivana on oppinut erityisesti kunnioittamaan.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pieni yrttitarha

Keittiömme pieni yrttitarha hankittiin noin puoli vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole enää tarvinnut heittää kaupan ruukkuyrttejä ja salaatteja kompostiin, vaan niistä on saanut pitkäaikaisen sadon.

Erityisesti basilika on villiintynyt kasvamaan niin, että se kipuaa jo korkeammaksi kuin itse laite. Antaa voimistua vaan, sillä aion siirtää sen kasvamaan ulos heti säiden salliessa.

Myös timjami, minttu ja korianteri ovat viihtyneet, mutta jostakin syystä persilja ja tilli taas eivät.
Tarjolla on jos jonkinlaista mallia, mutta itse päädyimme pelkistettyyn Indoor Gardenin Herb:ie 23:een. Laitteen kastelujärjestelmä ja noin 3 viikon välein uusittavat ravinteet takaavat kohtuullisen hyvän sadon pienellä vaivalla.

Vihreyttä ja valoa unohtamatta!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Läpi vaikka harmaan betonin

Olemme nyt saaneet joinakin päivinä hieman tuntumaa betonin valmistamisesta.
 
Betoni on aikaisemmin ollut mielestäni vähän tylsä materiaali. Liekö syynä se, että olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni betonilähiöissä, joissa betonin harmaa väri oli vallitsevana. 
 
Nyt, kun materiaalia on päässyt valmistamaan betonimyllyssä, tunnustelemaan paljain käsin ja valamaan siitä omatekoisia laattoja, materiaali on alkanut miellyttää silmää. 

Kehitä tuote

Meillä on tulossa näyttötutkinto aiheesta Tuotekehitys. Kaikilla on sama tehtäväksianto eli vettäläpäisevän betonilaatan suunnittelu ja toteutus. Vettäläpäisevyys tarkoittaa sitä, että laatassa tulee olla aukkoja, avonaisia kulmia tms., joista vesi pääsee valumaan maahan.

Valmiin laatan mitat tulee olla 30 x 30 cm, ja paksuus 4 cm. Laattaa varten piti ensin tehdä muotti tai muotteja, joista pitää voida valaa 2 – 4 betonilaattaa. Jos esimerkiksi yksittäisen laatan kuviot (aukot) muodostavat neljän laatan kokonaisuudessa kuvion, valetaan 4 laattaa.

Suunnitelma A

Suunnittelin aluksi laatan, josta kuva alla. Tarkoitus oli tehdä 4 laattaa, joista näkyisi kuvion muodostuminen eli laattojen väliin tuleva kapea salmiakkikuvio.

Suunnitelma A
 Se, että olin ilokseni onnistunut valmistamaan kaksi muottia, ei vielä taannut sitä, että lopullinen suunnitelmani onnistuisi. Se tuli todettua taas kantapään kautta. Piti nimittäin tehdä myös ne laatan aukot, jotka laatassani ovat suorakulmaisen kolmion muotoisia.

Ope suositteli laattani kolmioiden tekemistä styroxista, sillä se irrotetaan valmiista laatasta helposti eli rikkomalla. Juuri näin, mutta käytännössä pelkkä styroxien muotoilu karahti jo kiville. Styroxleikkuri on ärhäkkä väline, joka tottumattoman kädessä joko sulatti styroxin kuin voin tai leikkasi suorat reunat kiharalle.

Kaveri harjoittelee leikkurin käyttöä.

Oman laattani suorakulmaiset kolmiot. Styroxin paksuus noin 5 cm.

Suunnitelma B

Tällä kertaa luovutin ja siirryin suunnitelma B:hen. Suunnittelin nyt hieman helpommin toteutettavan laatan, jonka aukkokohdat valmistin puurimasta.
Suunnitelma B:n muotit odottamassa betonia.

Tasoitusta vaille valmis kuivatettavaksi.
Nyt ope neuvoi, että ennen valamista pitää öljytä niin muotti kuin rimatkin. Se helpottaa laatan irrottamista.
 
Niin. Näin taas teoriassa, mutta käytännössä keskipala ei inahtanutkaan irti valmiista laatasta, vaikka olin lotrannut sitä öljyssä kunnolla. ”Ei hätää. Irrota poralla”, neuvoi ope. Ja minä tyttö porasin.

 
Kahdesta ensimmäisestä laatasta keskipala irtosi jotenkuten. Kahden seuraavan osalta tilanne on nyt tällainen (kuva alla) eli kuin reikäjuusto, joka on kiinni ja pysyy. Tosin lähdin irrottamaan rimapaloja liian kosteasta laatasta, joten annan niiden nyt kuivahtaa viikonlopun yli ja katson ensi viikolla, miten laattojen käy. Ei ole käsityöläisen ammatti helppoa, ei.
Huoh...
Työ on siis vielä kesken, mutta onneksi aikaa näyttöön on vielä vähän. Ainakin osa laatoista lienee pelastettavissa. Luulen, että yritän vähän stailaamalla (voiko betonia stailata?) korjata virheellisiä laattoja eli paikkailen kuoppia ja hion rösökohtia. Näin teoriassa, mutta aika näyttää, miten taas käy käytännössä. Nythän vasta opetellaan - ja virheistähän oppii parhaiten.
 
Tiesitkö muuten, että betoni on erittäin vanha materiaali? Esimerkiksi Rooman Pantheon on yksi tunnetuimpia ja varhaisimpia betonirakenteita. Jos kiinnostuit, lue lisää betonin historiasta.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Asennetta

Soittelin joku kuukausi sitten läpi muutamia potentiaalisia työssäoppimispaikkoja, jotka tarjoavat viherrakentamisen palveluita.

En mainitse nyt yrityksiä nimeltä, sillä en ole sopinut siitä yritysten kanssa.

Keskustelin mm. erään yrityksen A (mies)toimitusjohtajan kanssa. Kun ikää on 50+ ja on käynyt läpi yt-prässin, voinee helposti käydä näin:

Kerroin olevani alanvaihtaja ja etsiväni työssäoppimispaikkaa tulevaksi kesäksi. Samaan hengenvetoon hönkäisin olevani 52-vuotias, ettei sitten tule yllätyksenä – jos sattuvat vaikka haluamaan haastatteluun.
 Yritys A:n tj kuunteli ja vastasi: ”Hei. Tällä alalla ei iällä ole väliä. Jos sulla on hyvä asenne ja olet ”hyvä jätkä”, pärjäät kyllä.”

Wau. Saattoi olla yksittäinen mielipide, mutta kannustava-sellainen tulevaisuutta ajatellen.

Miten kävi?

Yritys A:n suhteen kävi niin, että tj kertoi heidän keskittyvän ainoastaan kivitöihin. Tiedän vähäisestä kokemuksesta, että vaikka asennetta löytyy, niin työ on raskasta, varsinkin kokopäiväisesti tehtynä.


 Sain kuitenkin keskustelumme päätteeksi vinkin yrityksestä B, jossa tehdään viherrakentamisen töitä monipuolisemmin.

Soitto yritys B:n tj:lle ja muutama tapaaminen poikivat sen, että olen nyt virallisia allekirjoituksia vaille sopinut meneväni yritys B:hen töihin kesäkuusta alkaen.

Enää kevään opintojen loppurutistukset ja asiakastyöt ja sen jälkeen hyppy uuteen vaiheeseen alkaa!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Puutarhurin rukous

  Hyvä Jumala,
anna armostasi sadetta joka päivä
jos vain sopii,
keskiyöstä kello kolmeen,
ja kuten tiedät
hyvin hienoa ja lämmintä,
jotta se hyvin imeytyy maahan.

Ja anna auringon paistaa
koko päivän,
vaikka ei tietenkään liikaa,
eikä
Astilben, Gentianan, Hostan
eikä
Rhododendronin päälle.
Mutta varjele sateelta
Silene, Alysseum, Helianthemum,
laventeli ja muut,
jotka kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät,
pitävät kuivuudesta,
ja joiden nimet
voin kirjoittaa paperille,
jos niin tahdot.
Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja,
mutta ei etanoita
eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.

Ja jos sopii,
anna kerran viikossa
sataa lannoiteliuosta.
Amen.
Karel Capek
Tämän rukouksen myötä toivon, että kevät ja kesä saapuisivat pian! Multasormet eivät malttaisi enää pysyä talvihanskoissaan, vaan syyhyävät päästä oman pihan kimppuun. 
 
Puhumattakaan pihoista, joiden laittamista pääsen harjoittelemaan työssäoppimispaikassani!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Eläköön valo!

Viime viikolla pihamme välittömässä läheisyydessä hääri yksi kohtuullisen raamikas ja toinen vähemmän raamikas mies, joiden visiittiä oli odotettu kuin kuuta nousevaa.

Metsurit työssään, ja 15 puuta kaatui yksitellen rymisten maahan takapihan aitamme vierestä. Puut ovat korkeimmillaan noin 15-metrisiä ja sijaitsevat reilu 10 metriä leveällä suojametsäalueella.
Näistä puista suurin osa sai lähteä.
Alue rajattiin läpikulun estämiseksi.
Merkitty puu.
Tuonne korkeuksiin pitäisi kiivetä.

Oksa kerrallaan putosi maahan.
Moottorisaha roikkui metsurin vyötäröllä. Ergonomia?
Kävin maanantaina esittäytymässä kavereille. Taivaalta tippui raskaita vesipisaroita, mutta se ei tuntunut miehiä haittaavan. Kun harmittelin huonoa säätä, tuumasi se raamikkaampi, yläilmoissa keikkuva kaveri: ”Ei tässä mitään hätää ole, kun on asialliset releet päällä.” Ja vielä hymyili päälle.

Asennetta, sanon minä. Sellaista minäkin tulen tarvitsemaan valitsemallani uralla, jolla kaikki päivät eivät tule olemaan pelkkää auringonpaistetta.

Metsurit saivat urakkansa tehtyä sovitussa ajassa. Siivosivat vielä jälkensäkin. Jäljelle jäivät vain järeät kannot muistoksi.


Eläköön, kauan odotettu valo! Tervetuloa, kevät ja aurinko!
Viherhattutäti on hyvin, hyvin iloinen.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Silmien tuiketta

"Kutsumustyössään olevalla ihmisellä on asioihin pienen lapsen kaltainen innostus. Hänen silmissään on syvän antautumisen valo."
Vierastan sanaa kutsumus, mutta YLE Uutisten artikkeliin haastateltu filosofian tohtori Lauri Järvilehto määrittelee kutsumuksen osuvasti:Yhdellä ihmisellä on monta mahdollisuutta toteuttaa kutsumustaan. Se on tapa tehdä asioita arjessa. Jos pitää esiintymisestä, voi kokea kutsumusta esimerkiksi opettajana, ei tarvitse aina olla näyttelijä. Ihminen voi tehdä työtä jollain alalla ja kokea kutsumusta harrastuksessaan.”

Näin minäkin toimin ennen ”suurta, henkilökohtaista muutosta” eli opintojen aloittamista. Tein (tunnollisesti, jos minulta kysytään) työtä, mutta kutsumus oli harrastuksissa. Harrastuksissa, jotka ovat aina liittyneet konkretiaan ja käden taitoihin. Sieltä se silmien syvän antautumisen valo ja tekemisen palo tulivat.
Liekö sitten sattumaa vai johdatusta, mutta nyt olen opiskelemassa käden taitojen alalle. Minulle on sanottu, että uusi elämänvaihe näkyy ulospäin – juuri silmien tuikkeena ja innostuksena. Olen siitä erittäin iloinen.

Sen enempää filosofoimatta kannustankin Lauri Järvilehdon lailla itsetutkiskeluun: ”Täytyy selvittää, missä oma intohimo on, mikä on minun mielestäni siistiä, ja kuinka voin palvella toisia ihmisiä intohimoni kautta.” Se vaiva kannattaa.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Aurinkoa ja ohutta yläpilveä

Eilinen lauantai oli upea päivä! Kauan piilossa pysynyt aurinko pilkisti ajoittain heti aamusta ohuen pilviharson takaa.
Aurinkoa ja ohutta yläpilveä.
Kurkistus ikkunan takaa ulos ja päätös kävelylenkistä oli tehty. Kamera piti tietysti ottaa mukaan, että saisin vangittua muistoksi muutaman kevään merkin tai muun mukavan yksityiskohdan.
 
Alla kuvia erään päiväkodin sokkelista. Niin no, kieltämättä se ei ole niitä tyypillisimpiä kevään merkkejä.
 
Punasävyisiä luonnonkiviä ja betonia – yksinkertaista, mutta kaunista. Viimeviikolla aloitetut betonityöt poikivat näköjään sen, että betonitöitäkin tulee nyt katsottua uusin silmin.
Luonnonkivin koristeltu sokkeli.
Matka jatkui ja vastaan käveli muitakin ulkoilijoita. Minusta näytti, että useimpien suupielet olivat kääntyneet hymyyn. Auringolla ja lähestyvällä keväällä on ihmeellinen voima!
Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli, puli.
Linnut laulavat lähestyvästä keväästä.
Aika lähellä kotiamme on kirkko. Ja kirkon vieressähän on usein luonnonkivimuuri. Niin meilläkin. 

Liuskekivimuuri on pitkä ja sijaitsee osittain rinteessä.
Muurin edessä kasvaa ruusupensaita.
 


Muuri on ajoittain sammalen peittämä.

Jälleen kotona - ja kahvi maistui!

Äiti koneella

Huomaan usein kirjoittavani näitä postauksia sunnuntaiaamuisin, kun muu perhe vielä nukkuu. Tätä kirjoittaessani en ole voinut välttyä hymyilemästä itsekseni.
 
Mieleeni tuli väkisinkin video, jonka nuorimmainen tyttäreni julkaisi taannoin Facebook-sivuillani: Äiti koneella (Siskonpeti).